Valtio
maksaa kansakunnan surujuhlat

TS/TS/arkisto<br />Marsalkka Mannerheim saatettiin näin juhlavasti haudan lepoon helmikuussa 1951.
TS/TS/arkisto
Marsalkka Mannerheim saatettiin näin juhlavasti haudan lepoon helmikuussa 1951.

Suomen pitkäaikaisin pääministeri Kalevi Sorsa laskettiin lauantaina maan poveen valtiollisin menoin. Yhteensä valtion kustannuksella on haudattu 77 merkittävää suomalaista.

Helsingin ylle lankesi kuolemanhiljaisuus sunnuntaina 4. helmikuuta 1951. Suurkirkosta matkansa aloittanut surusaatto eteni pääkaupungin katuja pitkin Hietaniemen hautausmaalle.

Sataviisikymmentätuhatta vaiteliasta ihmistä seurasi kulkuetta. Yleisöä oli parvekkeilla ja katoilla. Seinänvierille oli pystytetty tikapuita. Pikkupojat parveilivat puiden oksilla.

Kuusi hevosta kiskoi tykinlavettia, jolla lepäsi marsalkka Carl Gustaf Emil Mannerheimin arkku. Merkkiväen joukossa kulkueeseen osallistui vain kaksi ministeriä: pääministeri Urho Kekkonen ja ulkoministeri Åke Gartz.

Kaksikko oli mukana, vaikka hallitus oli päättänyt jättää surujuhlan väliin. Marsalkan hautajaisista pelättiin muodostuvan ulkopoliittisia vaikeuksia tietävä kansallinen mielenilmaus.

Toinen ongelma liittyi marsalkan Kate-hevoseen. Mannerheim itse olisi halunnut hevosensa surusaattoon, mutta asiaa pidettiin sopimattomana. Lopulta everstiluutnantti Lars Rönnqvist talutti vaivihkaa Katen mukaan.

Monien tunteet purkautuivat itkuun. Suru oli päässyt valloilleen jo edellisenä päivänä, kun yleisö laskettiin suurkirkkoon jättämään jäähyväisensä katafalkilla levänneelle vainajalle. Jo iltaan mennessä kävijöitä oli 40 000. Kirkko oli pakko pitää auki koko seuraavan yön.

Mannerheimin hautajaiset ovat ikimuistoisin surujuhla itsenäisen Suomen historiassa. Vanhemman polven muistiin on painunut muitakin sotien jälkeisiä suurhautajaisia. Kun 29. syyskuuta 1957 Helsingin suurkirkon ovet avattiin kansalle, kävi säveltäjämestari Jean Sibeliusta tervehtimässä 17 000 ihmistä. Seuraavan päivän siunaustilaisuuden jälkeen yleisö muodosti Helsingin keskustasta Järvenpäähän ulottuvan kunniakujan.

Myös presidentti Risto Rytin hautaaminen 25. lokakuuta 1956 muodostui suurtapahtumaksi. Etenkin sotilaat halusivat kunnioittaa sodanaikaisen presidentin muistoa. Hautajaissaatossa oli toistatuhatta reservinupseeria eri puolilta Suomea.

Nykyisille keski-ikäisille syvin valtiollinen surukokemus oli Urho Kekkosen hautajaiset 7. syyskuuta 1986. Pala nousi kansalaisten kurkkuun, kun kenraalit kantoivat presidentin arkun kirkosta ja ilmoille kajahtivat Narvan marssin sävelet. 1950-luvun tapaisia väkijoukkoja ei kuitenkaan nähty, vaikka liikkeellä olikin kymmeniä tuhansia ihmisiä. Kansa oli siirtynyt katujen varsilta tv-ruudun ääreen.

Mannerheimin, Sibeliuksen, Rytin ja Kekkosen jäähyväiset olivat "valtion kustannuksella suoritettuja hautajaisia". Vuosina 1921-1989 valtio maksoi kansakunnan johtajien ja muiden merkkihenkilöiden hautajaiset 72 kertaa. Heidän lisäkseen maan poveen saatettiin valtion rahoilla puolustusvoimain palveluksessa olleita henkilöitä, suuronnettomuuksien uhreja sekä virantoimituksessa surmansa saaneita poliiseja, rautatietyöläisiä ja postivirkailijoita.

Aina ei valtio ollut menojen järjestäjä, vaikka kulut menivätkin sen piikkiin. Esimerkiksi Rafael Paasion hautajaiset järjesti Sdp, joka eilen vastasi myös Sorsan hautajaisista.

Vuonna 1989 huomattiin, että kunnianosoituksen kohdistuminen oli pitkälti riippunut vainajan omaisista tai häntä lähellä olevista yhteiskuntapiireistä. Ulkopuolelle oli jäänyt merkittäviäkin henkilöitä. Niinpä Harri Holkerin (kok) hallitus sopi iltakoulussaan uusista periaatteista.

Valtion maksamien hautajaisten nimi muutettiin "valtiollisiksi hautajaisiksi". Sellaiset järjestetään automaattisesti enää presidenteille. Poikkeustapauksissa valtioneuvosto voi kuitenkin järjestää tai rahoittaa hautajaisia "hyvin pitkäaikaisille pääministereille, eduskunnan puhemiehille ja erityistä kansallista merkitystä omaaville henkilöille". Sotilaiden, virantoimituksessa kuolleiden ja suuronnettomuuksien uhrien kohdalla päätettiin jatkaa vanhaa käytäntöä.

Nykymuotoiset valtiolliset hautajaiset on Sorsaa ennen järjestetty ex-pääministeri Ahti Karjalaiselle , kirjailija Väinö Linnalle , jääkärikenraali Väinö Valveelle ja ex-pääministeri Johannes Virolaiselle .

Aikaisempien vuosien lista kunnianosoituksen saaneista merkkihenkilöistä on mielenkiintoinen luettelo siitä, kenet kansakunta on kulloinkin nostanut kaappinsa päälle. Ensimmäisenä valtion kustannuksella haudattiin kirjailija Juhani Aho . Hänen jälkeensä vuorossa oli joukko valtiollisia vaikuttajia sekä kulttuurielämän suuruuksia Eino LeinostaWäinö Aaltoseen . Urheilijoista kunnian saivat olympiasankarit Hannes Kolehmainen, Paavo Nurmi, Armas Taipale, Ville Ritola ja Tapani Niku .

Naisia suurten suomalaisten joukkoon mahtuu vain kolme: intendentti Vera Hjelt , talousneuvos Miina Sillanpää ja näyttelijä EllaEronen .

JARI HEINO