Puoli vuosisataa lähiössä

TS/Henri Salminen<br />Sinikka Ilvessalo kuuluu Turun ensimmäisiin lähiöasujiin. Hän on asunut Kanslerintie 6:ssa jo viisi vuosikymmentä.
TS/Henri Salminen
Sinikka Ilvessalo kuuluu Turun ensimmäisiin lähiöasujiin. Hän on asunut Kanslerintie 6:ssa jo viisi vuosikymmentä.

Lähellä Turun satamaa, Patterinhaan kaupunginosan sydämessä, komeilee kaksi massiivista, seitsenkerroksista asuintaloa. Muutama vuosi sitten tehdyn ulkomaalauksen jäljiltä niiden kivisiä seiniä peittävät vihertävät, harmaat, kermanväriset ja punaruskeat sävyt.

Kanslerintie 6:n talot valmistuivat vuonna 1954, viisi vuosikymmentä sitten. Niiden ympärille nousi 1950-luvun loppuvuosina kokonainen kerrostalojen ryväs. Patterinhaka on Turun vanhin lähiö, ensimmäinen aluerakentamisella toteutettu kaupunginosa.

Turun vanhimman lähiön vanhimman taloyhtiön E-rapusta löytyy uusvanha veräjähissi, joka vie vieraan ylimpään asuinkerrokseen. Siellä oven avaa eläkkeellä oleva opettaja Sinikka Ilvessalo , talon alkuperäinen asukas.

Ilvessalon olohuonetta hallitsevat äidin merikapteeni-isän sata vuotta sitten hankkimat uusikaupunkilaiset kalusteet sekä ikkunasta avautuva huikea näköala satamaan ja merelle. Ei hassumpaa lähiöasumista.

Ilvessalo syntyi Tampereella 1920-luvun puolivälissä. Rautatieläisen tytär vietti jo lapsuudessa muutaman vuoden Turussa. Perhe asusti linnan lähellä sijaitsevassa vanhassa puutalossa.

Sitten perheen tie vei Loimaalle, Ouluun ja Uudenkaupungin saaristossa sijaitsevaan Lyökkiin. Siellä Sinikka opetti kansakoulussa viiden vuoden ajan.

Vuonna 1954 opettaja sai viran Turusta. Hänet määrättiin Pansion kouluun, jossa hän jakoi lapsille oppia aina eläkkeelle siirtymiseen saakka.

- Eräs aikaisemmin Turkuun muuttanut sukulainen väitti, ettei täältä mitään asuntoja saa. Veli oli kuitenkin jostain lukenut, että Patterinhakaan rakennetaan uusia taloja. Pyysin häntä soittamaan, onnistuisiko asunnon hankkiminen.

Yritys palkittiin. Sinikka muutti äitinsä kanssa upouuteen aravataloon syksyllä 1954. Ennen pitkää myös Sinikan kolme veljeä asettuivat Patterinhakaan.

- Oli ihanaa, että pääsimme asumaan tänne. Täällä oli kylpyhuone, ja lämminkin vesi tuli, hän muistelee.

Ilvessalon ihastuksen voi ymmärtää. 1950-luvun alun Turussa vain joka kymmenenteen huoneistoon virtasi lämmintä vettä. Kylpyhuone oli melkein yhtä harvinaista herkkua.

Ennen pitkää Patterinhakaan ilmestyi kaksikin kauppaa, kolme pankkia, kukkakauppa, posti, kaksi kampaamoa ja seurakuntakoti. Palvelut ovat edelleen hyviä, vaikka pankit ovat kadonneet maisemista. Aikanaan Ilvessalo kävi itse kovaa kamppailua seurakuntakodin puolesta.

- Seurakuntakoti on tärkeä yhdistävä tekijä. Harmi vain, että nykyisin ei tahdo saada lapsia pyhäkouluun, hän sanoo.

Yhteiskunnallisesti valpas Ilvessalo kirjoitti myös Patterin parisataavuotiaan torpan puolesta. Se tuhoutui kuitenkin tulipalossa vuonna 1992.

Ilvessalo kehuu Patterinhaan hyviä liikenneyhteyksiä. Moitteita tulee tuoksuja pölläyttelevälle jätevedenpuhdistamolle.

- Sitä ei ollut silloin, kun tänne tultiin. Sen paikalla oli puisto, jonka läpi saattoi kulkea, hän muistaa.

Myös asukkaat ovat vuosien saatossa muuttuneet. Lapsikatraat ovat tehneet tilaa ikäihmisille. Päiväkotiinkin tulee lapsia muualta Turusta.

Puoli vuosisataa lähiöasumista ei ole kypsyttänyt Ilvessaloa. Hän torjuu yksvakaasti kysymyksen, onko joskus tehnyt mieli muuttaa pois.

- Ihana asia, kun täällä saa asua, hän vakuuttaa.

Ilvessalo muistaa, että Patterinhaan aravataloihin muutti 1950-luvulla "meitä köyhempää väkeä". Muistikuva ei ihan pidä yhtä vuonna 1960 tehdyn selvityksen kanssa. Patterinhaan ammatissa toimivasta asujaimistosta vähän yli puolet luettiin työntekijöihin, kun varsinaissa työläiskaupunginosissa luku ylitti 75 prosenttia. Johtotehtävissä olevia ja toimihenkilöitä oli taas keskimääräistä enemmän. Aarre Ehojoen ja Veijo Kahran suunnittelema kaupunginosa merkitsi ilman muuta tulokkaille parempaa elämää.

Patterinhaka aloitti sekä turkulaisen lähiörakentamisen että Rakennusliike A. Puolimatka Oy:n legendaarisen lähiöuran. Varsinainen lähiöbuumi alkoi kuitenkin vasta 1960-luvun puolivälissä.

Vuodesta 1964 lähtien nostokurjet ilmestyivät Hannunniittuun, Pääskyvuoreen, Kastuun, Uittamolle, Pansioon, Vienolaan, Jyrkkälään, Suikkilaan, Nättinummeen, Hepokultaan, Runosmäkeen, Laukkavuoreen, Ispoisiin, Petreliukseen ja Lausteelle. Turku jakoi auliisti aluevarauksia kaupungissa toimineille rakennusliikkeille.

1970-luvulta lähtien kaupungin laitamille nousivat Perno, Härkämäki, Varissuo, Jäkärlä ja Peltola-Harittu. Iso osa turkulaisista mutti harmaiden elementtien sisälle. Samalla asuminen muuttui kuitenkin väljemmäksi. Mukavuutta lisäsivät sisävessat, viemärit ja kylpyhuoneet.

Useimmista lähiöasunnoista avautuivat kuitenkin paljon ankeammat näkymät kuin Asunto Oy Patterinhaan seitsemännestä kerroksesta. Sinikka Ilvessaloa lykästi.

JARI HEINO

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.