Eläkeläisten vuokratalossa kuhisee

Saimi (vas. Inkeri Tuominen), Emmi (Helena Lindström) ja Tiina (Virve Myllymäki) juoruilevat.
Saimi (vas. Inkeri Tuominen), Emmi (Helena Lindström) ja Tiina (Virve Myllymäki) juoruilevat.

TEATTERI

Kakskerran
nuorisoseuran teatteri: Rakastettu Johansson.

Käsikirjoitus Anneli Pukema,

ohjaus Kati Urho, lavastus

Jarl Lindström ja työryhmä,

tarpeisto Helena Lindström

ja työryhmä, valot ja äänet

Jarl Lindström ja Waltteri

Aronen, ensi-ilta Seurain-

talolla 4.5.

Johanssonilla käy epäilyttäviä vieraita, Saimin poika on taas ratkennut juomaan, Emmi on katkera toisen naisen matkaan lähteneestä miehestään, Tiina aikoo valloittaa Johanssonin ja Kåre kokee pihapiirin pulut ainoiksi ystävikseen.

Anneli Pukeman (1929–2008) Rakastettu Johansson kantaesitettiin 1988. Kansanomainen näytelmä kuvaa humoristisesti, ja pikkuisen tunteikkaastikin, elämää eläkeläisten vuokratalossa. Näytelmän seniorien toimintaa motivoivat ihastumiset, mustasukkaisuus, huolenpidon ja hellyyden kaipuu sekä iänikuinen katkeruus.

Nykyhetkeen sijoittuvien episodien lomassa näytelmä kerii auki kunkin hahmon todentuntuisia – joskin minun makuuni yllätyksettömiä – elämäntarinoita. Yleisön reaktioiden ja väliajalla kuulemieni keskustelujen perusteella juuri hahmojen ja heidän tarinoidensa tunnistettavuus sekä naseva sanailu saivat yleisön nauramaan ja viihtymään.

Kakskerran nuorisoseuran teatterissa on ilmeisen tykästytty Pukeman näytelmään, koska siihen on tartuttu jo toista kertaa. Aiemmasta esityksestä tosin on ehtinyt vierähtää 25 vuotta. Kati Urhon ohjaamassa esityksessä on panostettu pienin, harkituin elein rakennettuun huumoriin ja uskottaviin henkilöhahmoihin.

Erityisesti keskeisen naiskolmikon Saimin (Inkeri Tuominen), Emmin (Helena Lindström) ja Tiinan (Virve Myllymäki) työskentelyssä on luontevaa yhteispeliä. Muiden hahmojen pistäytymiset tilanteissa tuovat kokonaisuuteen säpinää.

Kunkin asukkaan asuntoon johtavat ovet ja niistä ramppaaminen tuovat muutoin melko staattiseen näyttämökuvaan mukavasti dynamiikkaa. Punavalkoinen väritys, orvokkiamppelit ja auringonvaloa muistuttava valaistus luovat tarinan henkeen sopivaa toiveikkuutta.

Annina Karhu