Elämänvalheita sumun peittämällä huvilalla

Jussi Nikkilä (vas.) ja Esko Salminen tekevät hienot roolit Tyronen perheen poikana ja isänä.
Jussi Nikkilä (vas.) ja Esko Salminen tekevät hienot roolit Tyronen perheen poikana ja isänä.

• Eugene O’Neill: Pitkän päivän matka yöhön. Kansallisteatteri, Helsinki. Suomennos Juha Siltanen, ohjaus Kurt Nuotio, lavastus Kati Lukka, puvut Tarja Simonen. Ensi-ilta 23.9.

Kansallisteatterin Willensaunassa on tänä syksynä, ja varmasti vielä pitkään, tarjolla järeää perinteistä teatteria; vahvaa, hyvin kirjoitettua draamaa sekä syvää ja taiturimaista näyttelijäntyötä.

Amerikkalaisen näytelmäkirjailijalegendan Eugene O’Neillin (1888–1953) perhehelvetti-klassikko Pitkän päivän matka yöhön (Long Day’s Journey into Night) ei ole mikään kevyt teatteriherkku vaan pitkä illallinen, jota sulatellaan hitaasti ja hartaasti.

Kirjailijan kuoleman jälkeen vuonna 1956 julkaistu näytelmä on vahvasti omaelämäkerrallinen. Irlantilaistaustaisen Tyronen perheen kuvaus muistuttaa hätkähdyttävästi O’Neillin lapsuudenperheen vaiheita. Omakohtaisuudesta näytelmä saa tarttumapintaa, mutta ei jää tunnustuksellisuuden tai itsetutkistelun vangiksi.

Esitys antaa tilaa vahvoille näyttelijöille ja luottaa tekstin voimaan, mutta Pitkän päivän matka yöhön on ohjaansa teatteria.

Kurt Nuotion ohjaus on näkemyksellinen ja tarkka. Teksti on tutkittu syvältä ja näytelmän vivahteikkaat ja monimutkaiset perhesuhteet ja syvältä viiltävät ongelmat on tuotu esiin selväpiirteisinä, mutta kiinnostavan monisärmäisinä.

Vuoteen 1912 sijoittuvaa näytelmää ei ole modernisoitu. Teoksen voima, puhuttelevuus ja toden totta, ajankohtaisuus nousevat tyylipuhtaassa, realismiin nojaavassa tulkinnassa pintaan.

Juha Siltasen käännös on elävä, traaginen ja samalla humoristinen. Kati Lukan tummanpuhuva lavastus ja Tarja Simosen epookissa kulkeva puvustus luovat voimakasta maailmaa ja tukevat tulkintaa.

Tyronen perheen menestynyt, mutta yhden menestysroolinsa vangiksi jäänyt näyttelijä isä James, menetettyä elämäänsä morfiinihuuruissa sureva Mary-äiti ja aikamiespojat James Jr. ja Edmund viettävät kesää sumun verhoamalla huvilalla. Näytelmä kuvaa yhtä päivää ja yötä salongissa; pitkää ja hidasta matkaa kohti syvintä alennusta ja epätoivoa.

Näytelmässä ei paljasteta suuria salaisuuksia, kaikki elementit ovat läsnä jo alussa.

Henkilöiden ja suhteiden monet kulmat ja kipupisteet paljastuvat kerros kerrokselta.

Riippuvuutta
ja syyttelyä

Perhettä hallitsevat riippuvuudet ja sairaudet. He elävät toistensa kautta ja ovat jääneet koukkuun keskinäisen syyttelyn kierteeseen.

Näytelmä on saanut lukuisia tulkintoja niin näyttämöllä kuin filmilläkin ja klassikkoa on esitetty usein myös suomalaisilla näyttämöillä. Kansallisteatterin esityksen jälkeen on hetken mahdotonta kuvitella rooleihin ketään muita kuin tämä miehitys. Näyttelijät tekevät pelotonta ja ravistelevaa työtä, he uskaltavat näyttää ja paljastua.

Entisen lahjakkaan pianistin, Maryn käsiä hiertää reuma ja pää on sumussa morfiinista. Terhi Panula esittää runneltua äitiä herkästi ja seuraa tarkasti addiktion rajamailla horjuvan Maryn muutoksia.

Esko Salminen pääsee käyttämään näyttelijän- ja elämänkokemustaan sekä suuren Shakespeare-näyttelijän arsenaaliaan sairaalloisen saitana isänä, joka tukeutuu pakonomaisesti mammonaan uhraten perheensä.

Salmisen James on myös rakastava ja elinvoimainen hahmo. Esitys peilaa hienosti isän ja poikien repivää ja pettymysten täyteistä suhdetta, mutta henkilöiden välillä on myös runsaasti lämpöä. Siitä syntyykin riipaisevin tuska ja mustin nauru.

Kaikki perheen miehet hukuttavat tyhjyyttä ja tuskaansa viskiin. Eero Ahon esittämässä alkoholismin ja kyynisyyden syövereihin vajoavassa vanhemmassa veljessä on pelottavaa pahuutta, henkistä laiskuutta ja voimaa. Jussi Nikkilä näyttelee hienosti perheen kuopusta Edmundia, joka kamppailee hiipivän pessimismin, romanttisen mielen ja keuhkotaudin kourissa.

Nuotion ohjaus nostaa esityksen psykologisen realismin tuolle puolelle. Henkilöiden kuvaus on niin monitahoista ja monisyistä, että kliseinen syy ja seuraussuhteiden pohdinta jää toisarvoiseksi. Kyse on elämästä ja ihmisistä.

EEVA KEMPPI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.