Emmimäistä energiaa
ja teatterin taikaa

Erkki Saarela elää Emmi Jurkasta kertovaa tekstiä joka solullaan.
Erkki Saarela elää Emmi Jurkasta kertovaa tekstiä joka solullaan.

Teatteri Jurkka: Ilta Emmin kanssa, käsikirjoitus Laura Jäntti ja Ilpo Tiihonen, ohjaus Jäntti, vierailuesitys Logomo-teatterissa 2.5.

Teksti ja näyttelijä. Nämä teatterin elementit olivat päällimmäisinä näyttelijä Emmi Jurkan (1899–1990) mielessä, kun hän perusti Huoneteatteri Jurkkaa 1950-luvun alussa yhdessä näyttelijätyttärensä Vappu Jurkan kanssa.

Tekstiin ja näyttelijäntyöhön nojaudutaan vahvasti myös Erkki Saarelan tähdittämässä Ilta Emmin kanssa -esityksessä. Iltaa vietetään legendaarisen näyttelijättären omalla periaatteella: ”Minä jaksan siitä halusta, että kaikilla olisi oikein, oikein hauskaa!”

Laura Jäntin ja Ilpo Tiihosen käsikirjoittama esitys näyttää tragikoomisia välähdyksiä Emmi Jurkan elämäntarinasta. Kerronta keskittyy boheemin taiteilijan suurimpaan rakkauden kohteeseen: teatteriin. Mutta tarina rönsyilee myös yksityiselämään, perheeseen, miessuhteisiin sekä jatkuvaan kamppailuun taloudellisten paineiden kanssa.

Illan aikana katsoja saa tuhdin annoksen suomalaista teatterihistoriaa. Pönäkästä taiteilijamuotokuvasta ei kumminkaan ole kyse, eikä sellainen Jurkan persoonallisuuden huomioon ottaen varmaan olisi ollut mielekäskään.

Tyrskähtelevän tekstin ja sen sävykkään esittämisen maagisuus – samalla myös koko teatterin taika − piilevät siinä, että esitystä katsoessa ei ajattele, että teksti olisi jossain vaiheessa ollut kirjallinen dokumentti, joka sitten on elävöitetty näyttämölle. Saarela elää tekstiä joka solullaan.

Hän tavoittaa hienosti taiteilijapersoonan liukkaasti luiskahtelevat mielen- ja kielenliikkeet sekä levottoman fyysisen olemuksen. Eläväinen kehonkieli, paljonpuhuvat katseet, äkilliset naurunpurskaukset, nimien unohtelu, spontaanit laulunlurautukset ja keikistelevä tanssahtelu loihtivat näyttämölle ehtaa emmimäistä energiaa.

Samalla katsoja pidetään kuitenkin koko ajan tietoisena siitä, että tässä katsotaan näyttelijää, joka esittää näyttelijää. Vaikka Saarela ei pudota rooliaan edes loppukiitoksissa, hänen oma näyttelijäpersoonansa näkyy kaiken aikaa jännittävästi roolin rinnalla.

Ensinnäkin Saarelan esityksessä harjoittama taiturimainen ilveily on vuosien varrella tullut suurelle yleisölle tutuksi muun muassa Dario Fon tarinoiden tulkinnoista. Toisekseen näyttelijän fyysisessä habituksessa, ei ole yritettykään häivyttää saarelamaisia viiksiä tai homssuisen mekkoasun läpi paljastuvia miesruumiin muotoja.

Eero Ojasenpianosäestys elävöittää ja eheyttää rönsyilevää kokonaisuutta viehättävän vanhanaikaisesti.

Vaikka esitys on valmistettu nimenomaan Teatteri Jurkan intiimiin 50 katsojaa vetävään saliin, se solahtaa ihmeen vaivattomasti myös Logomo-teatterin suurelle näyttämölle. Ei ihme, että esityksen lopussa täysi katsomollinen turkulaisyleisöä osoitti suosiotaan seisten.

ANNINA KARHU

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.