Huumoria opettavaisesti

Kalle Keipi (vas.), Markus Lappalainen ja Juho Kaisti eläytyvät Mauri Kunnaksen maailmaan.
Kalle Keipi (vas.), Markus Lappalainen ja Juho Kaisti eläytyvät Mauri Kunnaksen maailmaan.

• Onnin paras lahja. Perustuu Mauri Kunnaksen kirjaan Onnin paras joululahja. Linnateatteri. Dramatisointi ja ohjaus Sami Rannila. Lavastus ja pukusuunnittelu Sida Rouvinen. Maskeerauksen suunnittelu Minna Pilvinen. Valosuunnittelu Marko Korkeaniemi. Musiikki Kari Mäkiranta. Ensi-aamu 18.9.

Armas Röhnö on Tassulan äveriäin heppu, joka ei säästä poikaansa Onnia vimmatulta lahjamäärältä. Onnia kiinnostaisivat lahjojen käärepahvit elektroniikkahärpäkkeitä enemmän, mutta isän mielestä Röhnöillä ei roskilla leikitä.

Onnin vanhemmat tarkoittanevat hyvää tarjotessaan pojalleen ylettömästi lahjoja ja herkkuja, mutta pojan tahto ja taipumukset jyräytyvät isän ja äidin omien mielihalujen alle. Tassulaan sijoittuvassa tarinassa on paitsi huumoria myös opettavainen sävy.

Mauri Kunnaksen pitkälle tuotteistettujen lastenkirjojen tenho perustuu humoristiseen ja kekseliäitä yksityiskohtia tursuavaan kuvitukseen. Linnateatterissa on aiemminkin tartuttu Kunnaksen tuotantoon; tunnetulla tuotteella on valmiiksi potentiaalista yleisöä.

Sami Rannilan dramatisoimassa ja ohjaamassa Onnin paras lahja -esityksessä on nokkelaa dialogia, vauhdikasta toimintaa ja kyllin runsaasti visuaalisia virikkeitä.

Teatteritaiteellisesti kokonaisuus ei tarjoa mitään erityistä tai omaperäistä, mutta suosikkikirjan ammattitaitoisena näyttämösovituksena viihdyttää niin pikkuväkeä kuin vähän varttuneempaakin yleisöä 40 minuutin kestonsa.

Hulvatonta
näyttelijäntyötä

Kaikki kolme näyttelijää – Juho Kaisti, Kalle Keipi ja Markus Lappalainen – ovat omaksuneet saman suurieleisen ja hulvattoman tyylin. Lukuisat hahmot piirtyvät äänellisesti, puhetavallisesti ja eleellisesti selkeästi omanlaisikseen.

Kunnaksen kirjassa Onnia kuvaillaan näin: ”(...) muitten mielestä Onni oli ihan kiva kaveri, vaikka kovin hiljainen ja aika jörö.” Esityksen Onni on kirjanhenkinen sympaattinen lapsihahmo, jonka avulla pienelle katsojalle tarjoutuu tarttumapinta tarinaan.

Näyttämölle on luotu myös hahmoja, joita ei Kunnaksen Tassulasta löydy. Sketsihahmomainen kebabmyyjä taiteilee niillä rajoilla, onko se hauska vai ei. Aikuisyleisö tietenkin käsittää hahmon karikatyyriksi, mutta miten on pienimpien lapsikatsojien laita? Onko lastennäytelmässä poliittisesti korrektia pilailla kebabmyyjän stereotypialla?

Vaikka näyttelijöiden laulutaidoissa ei olekaan kehumista, tulkinnat istuvat kokonaiskohelluksen tyyliin mainiosti. Kari Mäkirannan reipas diskojytke rytmittää ja vauhdittaa useita kohtauksia.

Esityksen skenografinen ilme mukailee Kunnaksen visuaalista maailmaa. Kiertuenäytelmän lavasteiksi soveltuvat, värikkäästi maalatut sermit taipuvat moneksi ja tarjoavat pienelle katsojalle silmäniloa ja teatterin taikaa.

Näyttämölle ilmestyvällä ja sieltä katoavalla rekvisiitalla on tarpeellinen funktionsa tapahtumien kulussa. Kevyesti lentelevät moottorisaha, kinkku, kala ja lahjapaketit ovat myös visuaalisesti viihdyttäviä. Yksityiskohtiin huolellisesti panostava puvustus luo omalta osaltaan näyttämölle tunnistettavaa Tassula-ilmettä.

Yleisön ei varsinaisesti odoteta osallistuvan esityksen kulkuun, mutta Onni ottaa heidät vastaan ja esityksen jälkeen ensiaamun pikkukatsojat saivat vielä tilaisuuden rupatella hahmojen kanssa.

On helppo uskoa, että Onnin paras lahja löytää Linnateatterin aikaisempien lastenhittien lailla paljon ihastunutta yleisöä.

ANNINA KARHU