Koskettava näytelmä jää tekstin vangiksi

Kaarinan nuorisoteatteri: Sininen aurinko. Käsikirjoitus ja ohjaus Terhi Tuominen, lavastus Annika Korpela, puvustus Anniina Kuula, valot Taina Möysä, äänet Terhi Tuominen, maskeeraus ja kampaukset Jenni Reinholm. Ensi-ilta 27.3.


Kaarinan nuorisoteatterin Sininen aurinko kertoo neljän afganistanilaisen tytön tarinan. Jamila (Ennu Leiwo) haaveilee yliopistosta, Annisa (Tella Vahala) päätyy kouluun serkkunsa Masoodan (Maija Lumme) kannustamana ja Farida (Vilja Eteläkoski) uhraa oman turvallisuutensa opettaakseen vuoristokylien tyttöjä.

Aihe on vakava ja tärkeä. Uutiset Afganistanin naisista ovat tavoittaneet meidät median välityksellä. Etenkin afgaanikylissä, kaukana kaupungeista, naisten heikko asema on sidoksissa pastunwaliin eli maan heimokulttuurin kunnialakiin, eikä perinteitä muuteta hetkessä. Tyttöjen koulutuksella on kuitenkin merkittävä rooli tiellä kohti parempaa tulevaisuutta.

Koulunkäynti on myös Sinisen auringon nuorten naisten päämäärä. Ohjaaja-käsikirjoittaja Terhi Tuominen piirtää suoran kuvan vaihtoehdoista ja valinnanvapaudesta, joita ei todellisuudessa ole, ja toivosta, joka silti elää. Nuoret näyttelijättäret tulkitsevat uskottavasti roolihahmojensa kokemuksia ja esityksessä on paljon potentiaalia.

Vaikka dialogi on paikoin töksähtelevän toteavaa, soljuvat näytelmän monologit runollisesti. Tarina Annisan äidin kuolemasta, Jamilan koulumatkasta ja Faridan radiosta vievät mennessään. Taina Möysän lämpimät valot ja Anniina Kuulan onnistunut puvustus luovat tunnelmaa tarinoiden taakse.

Kokonaisuutta kiusaa kuitenkin sulkeutuneisuus. Kun fiktion halutaan vastaavan todellisuutta, katsojan eteen tuodaan valmiiksi pureskeltuja ajatuksia, jotka eivät pääse kiinni henkilöhahmojen syvimpiin tunteisiin. Niistä puuttuu särö, joka avaisi keskustelun vaikeaan aiheeseen.

Ehkä ongelma onkin siinä, että Afganistan on lopulta aika kaukana. Kun elämme itse toisenlaisessa maailmassa, emme pääse kiinni erilaiseen todellisuuteen muun kuin oman tulkintamme kautta. Tuominen on kyllä yrittänyt tavoittaa vanhan filosofian, uskonnon, heimosääntöjen ja sodan välistä ristiriitaa, mutta jäänyt jumiin omaan tekstiinsä. Lopulta ajatukset alkavat kiertää kehää, toistosta tulee osa rakennetta ja yleisö vedetään mukaan piirileikkiin, joka ei löydä pistettään.

FRIDA MARIA PESSI

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.