Tyyntä ja myrskyä Meriteatterissa

Messipoika Onni (Antti Autio) löytää ankkuripaikkansa Lahjan (Laura Halonen) luota.
Messipoika Onni (Antti Autio) löytää ankkuripaikkansa Lahjan (Laura Halonen) luota.

Meriteatteri: Laulu on meren laulu – Lähdön ja paluun balladi. Ohjaus ja käsikirjoitus Anni Mikkelsson, tuotanto Aino-Marja Miettinen. Ensi-ilta Silliperinnekeskus Dikselissä 3.7.

Röölän ranta Rymättylässä. Aurinko paistaa ja mereltä puhaltaa raikas tuuli. Vanhan sillitehtaan seinistä löytyy merkkejä menneisyydestä. Puitteet ovat täydelliset Meriteatterin näytelmälle Laulu on meren laulu – Lähdön ja paluun balladi.

Meriteatteri on minulle uusi tuttavuus, mutta ensikohtaamisemme on antoisa. Nuorista esittävän taiteen ammattilaisista ja opiskelijoista koostuva ryhmä vakuuttaa aidolla läsnäolollaan ja mutkattomalla ilmaisullaan. Monipuolinen ryhmä on myös säveltänyt ja sanoittanut suurimman osan esityksen musiikista.

Käsikirjoittaja-ohjaaja Anni Mikkelsson tyylittelee näytelmässä sillejä pyydystäneen Saukkolaivaston historiaa. On merivedessä suolattuja seiloreita ja merille karkaavia seikkailijoita. On niitä, jotka saavat kaiken, kun jäävät paitsi unelmistaan ja niitä, joille mikään ei koskaan riitä.

Lauluista ja pienistä hetkistä koostuva näytelmä kudotaan kokonaisuudeksi kuin kalaverkko, joka luovii ajan virtaa ja ihmisten kokemuksia. Lahja (Laura Halonen) haluaisi karata Ruotsiin, Lempi (Vera Veiskola) lähtee vahingossa merille ja Onni (Antti Autio) löytää ankkuripaikkansa kuivalta maalta. Samaan aikaan silliparvet harvenevat ja tehdaskin siirretään muualle.

Katsomossa itkettää ja naurattaa. Yleisö ui nuottaan ja elää mukana myrskystä tyyneen. Anni Mikkelssonin teksti virtaa vapaana, mutta Meriteatterin vahva tulkinta kulkee myös eleissä ja ilmeissä. Kun merimiehet Mikko (Jussi-Pekka Parviainen) ja Jokke (Esa-Matti Smolander) luovat kaipaavat katseensa Lempiin, ei puheilla ole paikkaa.

Olen itse merimiehen tytär toisessa polvessa. Katsomossa vieressäni istuu merimiehen vaimo. Me tunnemme tarinat, joista esitys koostuu. Tiedämme, mitä odottamisella tarkoitetaan, kun välissä on valtameri. Tiedämme, ettei tyyntä tai myrskyä voi koskaan arvuutella ennakkoon.

Ennalta-arvaamaton on myös Meriteatterin esitys. Kun Lempi testaa miehensä perustuksia herkässä ja hauraassa tanssissa, on hengittäminenkin liikaa. Kun kapteeni Aalto (Hannes Mikkelsson) rymistelee Neptunus-laivan jungmanniksi, ei vauhdissa meinaa pysyä mukana.

”Aina on jonkun kevät tai jonkun syksy”, todetaan Arto Mellerin Siittämisen ja kivun laulussa, jonka Antti Autio ja Hannes Mikkelsson ovat säveltäneet kauniiksi balladiksi. Lopulta seikkailut on seikkailtu ja maailma palannut laidalleen. Meri on teatterin ympärillä edelleen sininen ja aava – ja minä olen tainnut löytää tämän kesän suosikkini.


Frida Maria Pessi