Sarjakuvan innoittamaa energiaa

Krapula-Päivi (oik. Jenny Pohjavirta) valmistautuu häihinsä. Rivo-Riitta (Mirva Aaltonen) antaa neuvoja.
Krapula-Päivi (oik. Jenny Pohjavirta) valmistautuu häihinsä. Rivo-Riitta (Mirva Aaltonen) antaa neuvoja.

Pertti Jarla ja Jussi Helminen: Fingerpori, Salon näyttämö, ohjaus Tuomas Suominen, lavastus Matti Niemelä, puvustus työryhmä, Liisi Lukkarinen ja Heidi Kirjavainen, valo- ja äänisuunnittelu Tuomas Suominen, laulujen sävellys Tuomas Suominen ja Jussi-Pekka Lindholm, ensi-ilta 4.4. Kulttuuritalo Kivassa.

Pertti Jarlan piirtämää Fingerpori-sarjakuvaa alettiin julkaista Helsingin Sanomissa 2007. Nykyään sitä julkaistaan myös lukuisissa muissa suomalaisissa sanomalehdissä, muun muassa Turun Sanomissa. Sarjakuvan huumori perustuu pitkälti kielelliseen leikittelyyn, kuten sanojen kaksoismerkityksiin.

Fingerporissa on nähty poliittisen satiirin piirteitä. Se on myös onnistunut herättämään polemiikkia, esimerkiksi uskontoa ja natsismia käsittelevillä stripeillään. Jarla itse totesi taannoin Helsingin Sanomissa: ”Väännän vitsiä keinolla millä hyvänsä. Tarkoitus ei ole niinkään pohdiskella kuin viisastella.”

Jarlan ja Jussi Helmisen käsikirjoittama Fingerpori-näytelmä sai kantaesityksensä Espoon kaupunginteatterissa 2012. Komedia kuvaa Fingerporin kaupungintalon avoimien ovien päivää, jonka ohjelmistoon mahtuu monenmoista mautonta ja tietenkin rivoa esitystä.

En ole Fingerpori-fani, eikä näytelmänkään huumori erityisemmin koskettanut minua. Sen sijaan Salon näyttämön nuorehkoja tekijöitä näytelmä ja sen huumori mitä ilmeisimmin on innostanut. Tuomas Suomisen ohjaamassa esityksessä on hyvä draivi, jota menevät biisit mukavasti rytmittävät.

harrastajanäyttelijää laittaa itsensä rohkeasti likoon. Matalaääninen Rami Laaksonen vakuuttaa muun muassa Saatanan jaEugen Malmsténin rooleissa. Mirva Aaltosen naishahmot, esimerkiksi Rivo-Riitta ja Vihainen täti ovat keskenään sopivan erilaisia. Myös Jenny Pohjavirta heittäytyy innokkaasti naisellisiin rooleihinsa, erityisesti Krapula-Päivissä tyylilajiin sopivaa suurieleisyyttä.

Jussi-Pekka Lindholmin kaikilla hahmoilla on sama nopea tempo. Hidastaminen olisi tehnyt hyvää myös paikoitellen epäselväksi jääneelle artikulaatiolle. Mikko Polojärven Sam Makkonen ja Tahko Petäjä jäävät olemukseltaan turhan samankaltaisiksi, vaikka ilmaisu sinänsä onkin tarkkaa. Matti Majanoja onnistuu rakentamaan useita tarkkapiirteisiä hahmoja, joista eniten esillä ovat päähenkilö Heimo Vesa sekä Hitler.

Puvustukseen on selvästi satsattu, mutta siitä jää puuttumaan yhtenäinen näkemys. Toiset hahmoista ovat sarjakuvamaisiksi karrikoituja, toiset jäävät habitukseltaan melko realistisiksi. Taustalle heijastettavat videot tuovat näyttävyyttä, mutta jäävät irrallisiksi näyttämön tapahtumista.

ANNINA KARHU

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.