Yksinäisyys on hylätty talo

Öde-Abandoned. Koreografia ja video Marjan Raar, puvustus Marjo Haapasalo, valaistus Bror Österlund, musiikki Yellow6 ja Raar. Ensi-ilta 5.4. Gallerisalen, Gillesgården.

Marjan Raarin uusi nykytanssisoolo tarkastelee yksinäisyyttä kokonaisvaltaisesti. Öde-Abandoned -esityksestä muodostuu tanssittu kuvataideteos, jossa takaseinälle heijastettu video ja tanssijan liikkeet maalaavat esiin autiuden ja tyhjyyden tuntemuksia.

Video kuvaa singaporelaista hylättyä taloa, jota opiskelijat aiemmin asuttivat. Talon ränsistyneet portaikot, villiintynyt puutarha ja rappeutuneet materiaalit kertovat samanaikaisesti nykyisestä lohduttomuudesta ja menneestä elämästä. Raarin esittämä hahmo rinnastuu taloon, ja ajoittain jopa sulautuu siihen.

Raarin tanssille, yksittäisille liikkeille ja eleille on ominaista voimakas yhteys tunteeseen ja tuntemuksiin. Puolen tunnin soolon aikana Raar antaa yksinäisyyden monille erilaisille ilmentymille tanssillisen muodon. Näin Raarin liikkeestä tulee monikerroksinen kertomus yksinäisyydestä, joka muuntuu jatkuvasti.

Yksinäisyyden
ylevyys

Aiheen koskettavuudesta huolimatta Raarin näkemys ei mene pateettiseksi yksinäisyydessä rypemiseksi vaan se säilyy hienosti ja herkästi hallittuna. Välillä yksinäisyys on kuin pallo, jota tanssija yrittää pitää hallussa käsiensä välissä ja joka välillä kuitenkin karkaa hallitsemattomasti pakoon.

Toisessa jaksossa puolestaan korostuu yksinäisyyteen liittyvä ylevyys. Silloin Raarin liikkeeseen ujuttautuu mukaan itäaasialaista mentaliteettia ja liikemuotoja. Näin yksinäisyydestä tulee samurain olemukseen kuuluvaa matkantekoa kohti tietoisuuden hallintaa.

Toisaalta Raar piirtää esiin myös sellaisen yksinäisyyden, jossa ei ole enää kykyä hallita yhtään mitään vaan kaikki on hahmotonta lohduttomuutta. Raar kieputtaa mekaanisesti hiussuortuvaa sormissaan tai kädet ja koko keho ryöpsähtelevät sekaisin sinne tänne.

Teoskokonaisuus herkistää katsojan tuntemaan, kuulemaan ja katsomaan yksinäisyyttä. Raar tanssii intensiivisesti läsnä olevana.

KAISA KURIKKA