Lumikuningatar sulatti katsomon rajattomalla mielikuvituksellaan

Tiina Myllymäki ja Wilfried Jacobs loistavat  Lumikuningattarena ja Lapin velhona Kansallisbaletin kantaesityksessä.
Tiina Myllymäki ja Wilfried Jacobs loistavat Lumikuningattarena ja Lapin velhona Kansallisbaletin kantaesityksessä.

Suomen Kansallisbaletti: Lumikuningatar. Koreografia Kenneth Greve, musiikki Tuomas Kantelinen, dramaturgia Pirjo Toikka ja Raija-Sinikka Rantala, lavastus Erika Turunen ja Mikki Kunttu, puvut Erika Turunen, valot Mikki Kunttu, naamiointi Pekka Helynen, projisoinnit Jan Yrlund ja Mikko Linnavuori, äänet Petri Peltovako. Kantaesitys 23.11. Kansallisoopperan päänäyttämöllä.


Jos on kaipuu päästä pois harmauden keskeltä, toimii täydellisenä pakotienä tähän Kenneth Greven kokoillan balettiteos Lumikuningatar. Kantaesityksensä perjantaina saanut, H.C. Andersenin satuun pohjautuva visuaalisesti loistelias teos on erinomainen vaihtoehto perinteisesti joulua ennen esitetylle Pähkinänsärkijälle.

Kansallisbaletin taiteellisena johtajana toimiva Greve yhdistelee koreografiassaan taitavasti klassisen kauniita balettikohtauksia moderniin liikekieleen. Lumikuningatar on hyisevän kaunis ja sadunomaisen mielikuvituksellinen teos, jonka peikot ja menninkäiset vilisevät silmissä vielä esityksen jälkeen.

Tuomas Kantelisen teosta varten säveltämä musiikki on elokuvallista ja melodisen kaunista eikä se tarvitse tuekseen edes tanssia. Musiikki kuullaan nauhalta, jotta tanssijat voidaan tuoda lähemmäs yleisöä. Teoksen miksaus ympäri katsomoa levittyvien kaiuttimien kautta toimii, ja maahisten puheensorinan täyttäessä katsomon yleisö sulautuu osaksi tarinaa.

Teos liikkuu 1900-luvun alun Helsingissä, jossa Kai ja Kerttu seikkailevat taikavoimien temmellyksessä, jonne Tiina Myllymäen tulkitsema, kylmän sensuelli Lumikuningatar heidät johdattaa. Balettioppilaitoksen Rasmus Ahlgren ja Rosa Säilynoja Kerttuna ja Kaina eläytyvät hienosti rooleihinsa ja saavat arvokasta kokemusta lavatyöskentelystä. Salla Eerolan yhdistää vanhemmaksi kasvaneen Kertun roolissa varman teknisen osaamisensa herkkään läsnäoloon. Eerolan ja kasvaneen Kain roolissa tanssivan Samuli Poutasen yhteistyön hioutuneisuus näkyy ennen kaikkea sulavissa ja kekseliäissä nostoissa.

On hienoa, että teoksessa rikotaan baletin rajoja tuomalla puhe osaksi kokonaisuutta. Kertun isoäitiä näyttelevän Krista Kosonen on erinomainen valinta kertojan rooliin hänen pehmeän äänensä ja näyttävän lavaolemuksensa ansiosta. Pirjo Toikan ja Raija-Sinikka Rantalan luoma dramaturgia on taidokas ja selkeä kokonaisuus. Tarina pitää otteessaan yllättävään loppukäänteeseen asti.

Kokonaisuudesta nousee esille erityisen taidokkaat maskeeraukset, joissa näkyy Pekka Helysen kädenjälki. Näyttämöllä peikkoarmeijan hurja saunakohtaus saa myös aikuiskatsojat vapisemaan. Sitä seuraava maahisten tanssi on baletin miestanssijoiden rytmitajun taidonnäyte.

Suomalaisuus kulkee teoksessa läpi tarinan. Lavatunnelmat, joissa liikutaan Lapin taianomaisissa maisemissa revontulineen ja pakkasöineen ovat Erika Turusen ja Mikki Kuntun yhteistyön helmi. Turusen rikas puvustus ja Kuntun tyylikkäät, eri tunnelmia tukevat valot herättävät tarinan eloon. Jan Yrlundin ja Mikko Linnavuoren upeat projisoinnit täydentävät illan elämyksen.

Jäänoidat koittavat saada yleisön pauloihinsa siirtymällä välillä katsomoon, ja Lumikuningatar liukuu maahisineen myös väliajalle. Jopa jääkarhu nähdään tallustelemassa oopperan käytävillä. Balettioppilaitoksen lasten lavaesiintymisessä näkyy tanssin ilo. Myös katsomon lapset osallistetaan kekseliäästi osaksi satua.

Lumikuningatarta voi tulkita kahdella tasolla; toisaalta se on vaiherikas tarina, mutta syvemmälle sukeltaessaan muistutus ihmisten eri puolista. Siinä yhtyvät moderni tulkinta ja klassisen sadun ikuinen lumo. Sen kiehtova visuaalisuus ja tarinan syvä viisaus tekevät siitä klassikon, joka toivottavasti vakiintuu Kansallisbaletin talviseen ohjelmistoon.

SUVI SATAMA

Suomalaisuus ja kerronnan hurjempi puoli näkyy teoksessa, kun maahisten armeija saunoo.
Suomalaisuus ja kerronnan hurjempi puoli näkyy teoksessa, kun maahisten armeija saunoo.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.