Parisuhde suistuu kaistalta

Kuolema korjaa satoa iäkkään  pariskunnan  (Ishmael Falke  ja Sandrina  Lindgren) luona.
Kuolema korjaa satoa iäkkään pariskunnan (Ishmael Falke ja Sandrina Lindgren) luona.

• traFika, Sixfingers Teatteri ja Tehdasteatteri, ideointi ja näyttämöllinen toteutus Ishmael Falke ja Sandrina Lindgren, musiikki Niklas Nybom, valosuunnittelu Jarkko Forsman, ensi-ilta 9.11. Tehdasteatterissa.

Nuori nainen ja nuori mies kohtaavat. Rakastuvat. Perustavat perheen. Koittaa arki, ja mies uppoutuu työhönsä. Pikkuhiljaa nainen ja mies vieraantuvat. Lopulta heillä ei ole mitään sanottavaa tosilleen.

Perinteinen avioliittokuvaus saa Sixfingers Teatterin ja Tehdasteatterin yhteistyönä syntyneessä traFikassa absurdin vinksahtaneen käänteen, kun iäkkään pariskunnan suhteessa aletaan harjoittaa makaaberia väkivaltaa.

Nukketaiteilija Ishmael Falken ja tanssija-koreografi Sandrina Lindgrenin suunnittelemassa ja toteuttamassa sanattomassa esityksessä pariskunnan tarina kerrotaan kekseliäästi esineteatterin ja liikeilmaisun keinoin.

Liikennemerkeillä keskustelua

Tapahtumat keskittyvät keittiönpöydän ääreen, jonka arkista esineistöä, kuten lusikoita, kahvikuppeja ja tuikkukippoa käytetään erilaisissa rooleissa. Esimerkiksi lusikat esittävät nuorta perhettä, kahvikupit suurta työpaikkaa ja tuikkukippo nuotiota.

Esineistä keskeisimmässä osassa ovat kuitenkin pelikortin kokoiset liikennemerkit, joita pariskunta käyttää keskinäisen kommunikointinsa välineenä. Esityksessä merkeistä muodostuu humoristinen ilmaisukeino, joka palkitsee katsojan jatkuvilla oivalluksilla.

Liikennemerkit tavallaan korvaavat puhetta niiden kantamien symbolisten merkitysten avulla. Esimerkiksi umpikujan merkki kertoo suorapuheisesti suhteen tilasta tai teollisuusalueen merkki työpaikasta.

Toisaalta merkkejä käytetään hupaisasti myös niiden synnyttämien visuaalisten mielleyhtymien vuoksi. Esimerkiksi ylösalaisin käännetty teollisuusalueen merkki muistuttaa veistä tai sahaa (jolla voi leikata sydämen rinnasta).

Gestistä tarkkuutta

Pienehköjen henkiin heräävien esineiden ja esiintyjien suurieleisen liikekielen välille syntyy kokonaisuudessa mielenkiintoinen kontrasti. Väkivaltakohtausten vauhdikkaat ja hurjat tanssikoreografiat tuovat oivallisesti esiin pariskunnan vuosien aikana keräämää kaunaa ja katkeruutta.

Falken ja Lindgrenin työskentelyssä on vahvaa läsnäoloa ja gestistä tarkkuutta, jossa erottuvat napakasti tragikoomisen tyylin vaatimat humoristiset ja surulliset nyanssit. Niklas Nybomin säveltämä maalaileva musiikki tukee tapahtumien tunnelmia osuvasti, mykkäelokuvamaiseen tyyliin.

Oivaltavasti ja taitavasti toteutettussa traFikassa syntyy omalakinen – yhtä aikaa ruma ja hupsu – maailmansa, joka tempasi ensi-iltayleisön mukaansa.

ANNINA KARHU

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.