Lattea Pahuus ei kerro aiheestaan mitään

Väkivaltaa tihkuvassa Pahuudessa Erik  (Vesa Vatanen) ottaa iskuja vastaan Otto Silverhielmiltä (Jesse Vinnari).
Väkivaltaa tihkuvassa Pahuudessa Erik (Vesa Vatanen) ottaa iskuja vastaan Otto Silverhielmiltä (Jesse Vinnari).

•  Jan Guillou: Pahuus. Kansallisteatteri. Dramatisointi ja ohjaus Pasi Lampela, lavastus Katri Rentto, puvustus Anna Sinkkonen, valosuunnittelu Harri Kejonen, äänisuunnittelu Esa Mattila. Kantaesitys 5.9.

Tuottelias ohjaaja-kirjailija Pasi Lampela debytoi Kansallisteatterissa ruotsalaisen Jan Guilloun menestysromaaniin Pahuus (1981) perustuvalla samannimisellä ohjauksellaan. Raakuutta ja päiväpolttavia aiheita koulukiusaamisesta, silmittömästä väkivallasta aina perheen sisäiseen sadismiin löytyy kyllä, mutta Lampelan dramatisointi ja ohjaus oikoo mutkia ja tiivistää tarinan ja henkilöt niin suoriksi, että onnistuu samalla poistamaan esityksestä lähes kaikki tasot ja sävyt.

Keskustelua herättänyt, ruotsalaisen yhteiskunnan pimeitä puolia möyhivä romaani perustuu kirjailijan mukaan hänen omiin nuoruuden kokemuksiinsa. Vuonna 2003 Mikael Håfström ohjasi romaanista kiitosta ja Oscar-ehdokkuudenkin saavuttaneen elokuvan.

Tarina sijoittuu 1950-luvun lopun eliittisisäoppilaitokseen, jossa vallitsee toverikasvatuksen henki, eli vanhempien, julmempien ja rikkaampien oppilaiden ylläpitämä mielivaltainen kuri ja järjestys, johon opettajat eivät puutu.

Tukholmalaisten jengien ja isän toistuvan väkivallan kouliman 14-vuotiaan Erikin äiti järjestää koulusta potkut saaneen poikansa Stjärnsbergin sisäoppilaitokseen keskittymään opintoihin. Erik yrittää jättää väkivallan taakseen, mutta koulun todellisuus pakottaa hänet katsomaan omaa ja muiden pahuutta silmiin.

Esitys on maailmaltaan, käsittelytavaltaan ja estetiikaltaan tuttua Lampelaa, joka on omissa näytelmissään usein tarttunut rankkoihin aiheisiin ihmiskaupasta joukkomurhaan, mutta käsittely on jäänyt ulkokultaiseksi. Niin käy tälläkin kertaa.

Pahuus on sukulainen Lampelan ohjaamille ruotsalaisten suuruuksien Lars Norénin ja miksi ei myös August Strindbergin ja Ingmar Bergmanin teoksille kuvatessaan umpioitua väkivaltaa ja ahdistusta. Lampelan ohjauksessa väkivalta ja varsinkin sen syyt ja seuraukset jäävät esityksen pintaan tarjoamatta mahdollisuutta tuntea tai ajatella.

En vähättele katsojien kokemusta, ensi-ilta aplodien perusteella moni yleisössä poistui vaikuttuneena esityksestä, mutta muodostaan ja sitä kautta myös sisällöltään Pahuus on uskomattoman monotonista, rytmillisesti tasapaksua ja mitään sanomatonta teatteria. Sinänsä kekseliäs Katri Renton uimahallilavastus, ajankuvaa ja poikien eri asemia korostava Anna Sinkkosen puvustus sekä näyttävät ja suurelliset valot ja äänimaisema jäävät sisällön puutteessa kumisemaan tyhjyyttään.

Väkivaltaa näytetään epäuskottavasti ja paljon, mutta olisikohan tälläkin kertaa vähemmän ollut enemmän? Pahuuden kierre voisi ravistella, mutta ulkokultaisessa ja typistetyssä käsittelyssä minkäänlaista psykologista kosketuspintaa saatikka yhteiskunnallista kuvaa ei pääse syntymään.

Myös henkilöohjauksessa on suuria puutteita. henkilöt ja heidän kehityksensä jäävät yksioikoisiksi. Kansallisen vakiokasvot Karin Pacius ja Juhani Laitala piipahtavat alussa ja lopussa rutiininomaisissa rooleissaan isänä ja äitinä.

Sisäoppilaitoksen poikina ja Erikin ihastuksen kohteena, suomalaisena siivoojatyttönä, nähdään tuoreita kasvoja Teatterikoulusta. Hämmästyttävän paljon ulkoisesti elokuvaversion esikuviaan muistuttavat nuoret näyttelijät tekevät parhaansa rasittavan asetelmallisissa rooleissaan ja kannattelevat esitystä energiallaan.

Vakuuttava Vesa Vatanen ei pääse vaativassa pääosassa juurikaan ilmentämään Erikin sisäistä kasvua ja kamppailua. Hyvää edustava, sympaattinen lukutoukka Pierre (Kalle Lamberg) ja pahuuden lähettiläät, oppilasneuvoston puheenjohtajuudesta kamppailevat rikkaat kakarat Otto ja Bernhard (Jesse Vinnari ja Johannes Holopainen) rakentavat vähistä aineksista kiinnostavat ja monitahoiset sivuroolit.

Eeva Kemppi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.