Näyttämötaide

Teatteriarvio: Kansallisteatterin esitys lisää

ymmärrystä pakolaisuuden kokemuksesta

Tuomo Manninen
Toinen koti kuvaa jakolinjaa, joka muodostuu turvapaikan saaneiden ja kielteisen päätöksen saaneiden välille. Toisten täysi osattomuus herättää surua ja voimattomuutta kaikissa.
Toinen koti kuvaa jakolinjaa, joka muodostuu turvapaikan saaneiden ja kielteisen päätöksen saaneiden välille. Toisten täysi osattomuus herättää surua ja voimattomuutta kaikissa.

Kansallisteatteri: Toinen koti.

Ohjaus Jussi Lehtonen, esityskäsikirjoitus Kati Kaartinen, lavastus ja pukusuunnittelu Kati Lukka, musiikki- ja äänidramaturgia Sanna Salmenkallio, valosuunnittelu Harri Kejonen, videosuunnittelu Ida Järvinen. Kantaesitys Omapohjassa 16.11.

Omapohjan näyttämöltä on purettu näyttämökoroke ja katsomorakennelma. Näyttämö on keskellä tilaa ja nousevan katsomo reunustaa sitä kolmella sivulla. Yleisö on jakamassa yhteistä tilaa esiintyjien kanssa. Lavastaja Kati Lukan hieno idea on ensimmäisellä puoliajalla peittää näyttämön lattia molempien kulttuuripiirien matoilla. Kauniisti kuvioidut itämaiset matot ja suomalaiset räsymatot tuovat tilaan lämpöä ja asettuvat rintarinnan kertomaan tarinoitaan.

Toinen ilmeinen kohtaamisen alue on musiikki. Irakilainen laulaja Ali Saed tuo vahvasti mukaan oman musiikkitraditionsa ja taitonsa. Myös Terhi Panula antaa harvinaislaatuisesti esityksen käyttöön oman taustansa, sukuperintönsä ja persoonallisuutensa. Iranilainen rapin uranuurtaja Soroush Seyedi tuottaa traditiovoittoiselle soinnille väkevän vastavoiman omalla poliittisella rap-numerollaan. Sanna Salmenkallio on väkevästi mukana omalla muusikkoudellaan ja harjoittaa koko esiintyjäjoukosta viuluorkesterin.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Musiikki kattaa kokonaisuudessaan laajan tunneskaalan, niin kuin myös koko esityksen kohtausten dramaturgia. Kohtaukset perustuvat henkilökohtaisille kokemuksille, mutta esityksen taiteellinen muoto kasvattaa ne paljon yksittäistapausten dokumentointia syvempää ymmärrystä avaaviksi.

Tulkkaus sekä kielenkääntämisenä että laajempana ymmärrystä tavoittelevana toimintana on esityksessä läsnä monin tavoin. Esityksen oman toiminnan tasolla merkitysten kuljettaminen eri kielten välillä onnistuu aivan valtavan hienosti. Viranomaiskohtauksissa puolestaan nähdään päinvastaisia tapauksia, ja usein ilmeisenä ymmärryksen syntymisen esteenä on suoranainen haluttomuus ymmärtää. Se tuottaa tilanteisiin julmaa komiikkaa. Toisaalta komiikka on myös puhdasta karnevalismia, kun Seyedi tyypittelee ronskisti kotinsa turvapaikanhakijoiden käyttöön lupaavan Juha Sipilän tai Terhi Panula puolestaan näyttelee eri viranomaistahoja kaikkea karrikointia hilliten, antaen vain repliikkien puhua puolestaan.

Näyttämöllä esiintyvät jakautuvat eriarvoisiin leireihin. Suomalaiset esiintyjät ovat tietenkin ne kaikkein etuoikeutetuimmat, joiden oikeuksia ja tilaa kukaan ei kyseenalaista. Toinen etuoikeutettu leiri muodostuu esityksen aikana niistä turvapaikanhakijoista, joille käy hyvin: he saavat luvan jäädä ja ryhtyä rakentamaan uutta elämää. Kolmas ryhmä, joka jää vaille kaikkia oikeuksia, ovat ne, jotka saavat kielteisen päätöksen. On Toinen koti -työryhmän rohkeutta ja viisautta pitää mukana ja antaa tilaa ja näkyvyyttä sille pelolle ja kivulle, joka tähän jakolinjaan liittyy.

Outi Lahtinen

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy





3 POIMINTAA

Laajan tunneskaala

1 Kauniisti kuvioidut itämaiset matot ja suomalaiset räsymatot asettuvat rintarinnan kertomaan tarinoitaan.

2 Musiikin alueella kohtaavat erilaiset traditiot ja nykyhetki.

3 Positiivisten ja negatiivisten oleskelulupapäätösten luoman jakolinjan tuottama pelko ja kipu saavat esityksessä myös tilaa.