Teatteriarvio: Intohimoinen tulkinta klassikkomusikaalista

Salon teatterin Jekyll & Hydessä on puhdasta energiaa ja intohimoa sekä lämmin ja viehättävä käsityön tuntu. Esityksessä ei ole jälkeäkään kliinisestä hengettömyydestä, joka toisinaan vaivaa laitosteattereiden isolla rahalla tehtyjä musikaaleja.

Mika Nurmi
Tiedemies Henry Jekyll (Peter Nyberg) päätyy käyttämään itseään koehenkilönä eettisesti arveluttavassa tieteellisessä kokeessa.
Tiedemies Henry Jekyll (Peter Nyberg) päätyy käyttämään itseään koehenkilönä eettisesti arveluttavassa tieteellisessä kokeessa.

Salon teatteri: Jekyll & Hyde.

Alkuperäisteos Robert Louis Stevenson, musiikki Frank Wildhorn, teksti ja sanoitukset Leslie Bricusse, suomennos Tuomas Parkkinen, Jussi Vahvaselkä ja Kristina Vahvaselkä, ohjaus Pauliina Salonius, musiikin sovitus ja orkestrointi Pasi Ketola, kuorosovitukset ja laulujen harjoitus Outi Ollila, koreografia Johanna Saarinen ja Pauliina Salonius, lavastus Riku Suvitie, puvustus Taija Jokilehto, valot Timo A, Aalto, äänet Pasi Ketola, naamiointi Taija Jokilehto ja Aki-Matti Kallio, ensi-ilta 6.10.

On (uhka)rohkea teko, että Salon teatterin kaltainen, vääjäämättä niukoilla resursseilla toimiva harrastajateatteri ottaa ohjelmistoonsa Jekyll & Hyden kaltaisen suositun Broadway-musikaalin. Mutta kun lopputulos on onnistunut, on se sitäkin palkitsevampaa niin teatterintekijöille kuin yleisölle, jonka ihastusta ensi-illassa osoittivat monet spontaanit, jopa hurmioituneet välisuosionosoitukset ja seisten annetut vilpittömän innostuneet loppuaplodit.

Esitys nostaa koskettavasti esiin Robert Louis Stevensonin alkuperäistarinan ytimen: kaikissa ihmisissä piilevän potentiaalin pahuuteen, jota on kautta aikojen pohdittu uskonnoissa, filosofioissa ja taiteissa. Klassinen kaksoisolennon teema konkretisoituu lahjakkaan tiedemies Jekyllin ja murhaaja Hyden tapauksessa moraalisesti hyvään pyrkivä ihmisen ja tämän varjon kohtalokkaassa yhteiselossa. Sairaalan johtokunnan – tekopyhyydessään koomisten – jäsenten suuhun on asetettu hyvin relevantti kysymys: jos pahuus olisi mahdollista erottaa omaksi entiteetikseen, miten siitä sitten hankkiuduttaisiin eroon?

Salon teatterin esityksessä yhdistyy parhaalla mahdollisella tavalla kliseisesti harrastajateatterin tekemiseen liitetty intohimo sekä ammattimainen laadukkuus. Laatu näkyy muun muassa esiintyjien tarkkaan koreografioituna ja rytmitettynä liikekielenä, idearikkaina visuaalisina panostuksina, asiallisesti toimivana äänentoistotekniikkana, tasalaatuisissa laulusuorituksissa sekä erityisesti nimiosaa näyttelevän Peter Nybergin työskentelyssä.

Nyberg on opiskellut Lahden ammattikorkeakoulusta sittemmin lakkautetussa musiikkiteatterin koulutusohjelmassa ja työskennellyt ammattiteattereiden musikaaliproduktioissa. Äänimateriaalin ja tulkinnallisen syvyyden puolesta nuoressa taiteilijassa on vahvaa potentiaalia musiikkiteatteriuralle. Laulun tarkkuuden ja nyanssien ilmeikkyyden suhteen Nyberg on vielä hiomaton timantti, joskin tietynlainen rosoisuus antaa nimenomaan Jekyllin & Hyden rooleihin sopivaa särmää.

Nybergin tulkinnat esimerkiksi sellaisista Frank Wildhorninin säveltämistä helmistä kuin Kääntyä en voi (Now there is no choice) & Nyt tartun hetkeen (This is the moment) sekä Alkuun (The way back) ovat voimakkaita ja sakeanaan tunnetta. Muutos moraalisesti hyviä arvoja ilmentävästä Jekyllistä tämän koston-, nautinnon, ja murhanhaluiseksi varjoksi Hydeksi tapahtuu hienosti ääntä ja gestiikkaa muuntamalla. Nybergin näyttämöllinen läsnäolo on energistä ja suurieleistä, mutta musikaaligenren kontekstissa myös psykologisesti uskottavaa.

Koko Salon teatterin 28-henkinen esiintyjäkaarti tekee hyvää työtä. Pauliina Saloniuksen ammattitaito ja kokemus nimenomaan harrastajateatterin ohjaajana näkyvät paitsi pää- ja sivuroolien tarkassa henkilöohjauksessa, myös liike- ja laulukuoron ohjauksessa, jonka työskentely on jokaista elettä myöten harkittua ja viimeisteltyä. Outi Ollilan niin ikään vankalla ammattitaidolla harjoituttamissa soolo- ja kuorolauluissa on puhuttelevaa dynamiikkaa.

Annina Karhu

3 poimintaa

Jekyll & Hyde Salossa

1 Pauliina Salonius kertoo käsiohjelman esipuheessa, että Salon teatterin työryhmää on puhutellut erityisesti idea ”addiktoituneen miehen sairaskertomuksesta”. Omassa katsomiskokemuksessani korostuu jungilaisittain varjon tai yleisemmin kaksoisolennon teema, jota esimerkiksi David Lynch käsittelee mestarillisesti Twin Peaks -sarjan kolmannella tuotantokaudella.

2 Livebändiä esityksessä ei ole, mutta Finlandersissa vaikuttavan Pasi Ketolan orkestroimat musiikkitallenteet ajavat asiansa mukiinmenevästi. Paikoitellen musiikin volyymi tosin on turhan suuri suhteessa hennompiin lauluääniin.

3 Parvelle rakennettu työhuone pullorivistöineen, paljon symboliikkaa sisältävät peilit, bordellitunnelmaa luovat punaiset lyhdyt sekä ennen kaikkea dramaattiset ja kokonaisuutta tehokkaasti rytmittävät valot luovat hienosti tarinaa kuljettavia maisemia. Epookkia mukaileva puvustus kertoo paljonpuhuvasti hahmon yhteiskunnallisesta asemasta ja luonteesta.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.