Teatteriarvio: Lyyrinen tarina maailman meristä

Mikko Kelloniemi
Vedestä jokainen näkee heijastuksensa. Kuvassa vasemmalta Hannes Mikkelsson, Jaakko Ohtonen, Ella Mettänen. Taustalla Jussi-Pekka Parviainen.
Vedestä jokainen näkee heijastuksensa. Kuvassa vasemmalta Hannes Mikkelsson, Jaakko Ohtonen, Ella Mettänen. Taustalla Jussi-Pekka Parviainen.

Meriteatteri: Maailman meri.

Käsikirjoitus ja ohjaus Anni Mikkelsson, lavastus Laura Halonen, puvustus Milla Järvinen, valot Nadja Räikkä, äänet Jussi-Pekka Parviainen. Röölän ensi-ilta 5.7.

Erkki (Hannes Mikkelsson) tekee havaintoja arvaamattomasti käyttäytyvästä säästä. Tytär Meri (Ella Mettänen) lentää pesästä ja hukkaa yhteyden isään. Lamun saarella kalastaja Hilal (Jaakko Ohtonen) näkee kalakantojen hupenevan ja saaliin kutistuvan. Kaiken keskellä sääprofeetta Janne Koivuniemi (Jussi-Pekka Parviainen) lukee veden ja luonnon viestejä.

Meriteatterin Maailman meri on tarina yhteisestä vedestä ja siitä, miten ihminen toiminnallaan vaikuttaa sen hyvinvointiin. Esityksessä pilkahteleva ekokritiikki ei kuitenkaan ole osoittelevaa, vaan toteavaa ja toiveikasta. Vielä on hetki aikaa ja mahdollisuus muuttaa kurssia.

Maailman meri ei ole jatkoa Meriteatterin lähtö-trilogialle, mutta jatkaa samoja teemoja. Anni Mikkelssonin käsikirjoitus ja ohjaus peilaavat ihmisten ja veden yhteyttä sekä konkreettisesti että symbolisesti. Teksti soljuu väreilevänä pintana, sukeltaa syvyyksiin ja liplattaa rantaan lyyrisinä lauseina.

Meri yrittää paikata suhdettaan isään. Hilal yrittää pitää Meristä kiinni, vaikka välissä on kokonainen maailma. Erkki yrittää taistella väistämätöntä vastaan, mutta palaa lopulta luontoon. Näytelmä on koskettava, mutta edeltäjiään suorempi ja jäntevämpi.

Näyttelijät paistavat herkulliselta tuoksuvaa silakkaa, tarjoilevat annoksia yleisölle ja kertovat kalajuttuja. Loppukohtauksen ajaksi yleisö siirretään katsomosta lavalle. Ideat ovat hyviä, mutta kerrostavat ja katkovat esitystä. Näyttelijöiden läsnäolo kyllä säilyy, mutta yhteys roolihahmoihin katoaa.

Esityksen visuaalisuus ja Parviaisen äänimaailma ovat Meriteatterin tuttua laatua. A cappellana esitetyissä kappaleissa on viipyilevää haikeutta. Ylimääräisiltä tuntuvista kerroksistaan huolimatta, Maailman meri on kaunis ja ajatuksia herättävä kokonaisuus.

Frida Maria Pessi

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.