Tanssiarvio: Suomalaisten nykykoreografien voimaa Kansallisbaletissa

Mirka Kleemola / Imagenary Oy
Virpi Pahkisen Cantus Arcticus -teoksessa ollaan suomaastossa, jossa erilaiset linnut, kurjet ja joutsenet, sekä suon kasvit saavat ilmentymänsä myös liikkeessä.

Virpi Pahkisen teoksesta Cantus Arcticus.
Virpi Pahkisen Cantus Arcticus -teoksessa ollaan suomaastossa, jossa erilaiset linnut, kurjet ja joutsenet, sekä suon kasvit saavat ilmentymänsä myös liikkeessä. Virpi Pahkisen teoksesta Cantus Arcticus.

Suomen Kansallisbaletti: Voima. Neljä suomalaista koreografia.


Breaking the Fury. Koreografia Susanna Leinonen, musiikki Kasperi Laine, puvut Erika Turunen, valaistus Mikki Kunttu, projisoinnit Jouka Valkama.


Valse Triste. Koreografia Jyrki Karttunen, musiikki Jean Sibelius, puvut Erika Turunen, valaistus ja lavastus Kalle Ropponen.


Cantus Arcticus. Koreografia Virpi Pahkinen, musiikki Eino-Juhani Rautavaara, lavastus Juho Lindström, puvut Erika Turunen, Tobias Hallgren.

Jord. Koreografia Jorma Uotinen, musiikki Apocalyptica, lavastus ja valaistus Mikki Kunttu, puvut Erika Turunen.

Ensi-ilta 19.5. Suomen Kansallisoopperassa.

Suomen Kansallisbaletin ensi-ilta koostuu neljän suomalaisen koreografin nykytanssiteoksesta. Kokonaisuuden nimi, Voima, näyttäytyy teoksissa monenlaisina muotoina ja merkityksinä.

Jorma Uotisen Suomen ensi-iltansa viime vuonna saaneessa Jord-teoksessa voima paikantuu maan vetovoimaksi. Näyttämöä peittävä punainen hiekka muuttaa muotoaan tanssijoiden liikkeiden myötä. Siitä syntyy vaikutelma kuin koko maaperä muuttuisi ja liikkuisi.

Teoksen luonnonilmiöitä tarkasteleva puoli korostuu komeimmassa kohtauksessa, jossa valaistuksen ja lavastuksen suunnitelleen Mikki Kuntun strobovalot piiskaavat maata kuin hurjassa ukkosmyrskyssä. Apocalyptican musiikki vahvistaa voimaa.

Pelkästään miestanssijoiden esittämässä teoksessa liike tutkailee painovoimaa. Miehet heittäytyvät maahan, juoksevat sen pinnalla ja ottavat sen haltuunsa pysähtyen veistoksellisiin asentoihin. Voima uhkuu tanssista fyysisyytenä ja vimmana.

Jyrki Karttusenkantaesitys Jean SibeliuksenValse Tristeen liikkuu aivan toisenlaisissa sfääreissä kuin Uotisen teos. Karttusen visio piirtää esiin siirtymän tämänpuoleisesta todellisuudesta toiseen ulottuvuuteen. Teoksessa kuoleva äiti (Salla Eerola) elää unenomaista hetkeä, jossa leikillisyys yhdistyy surumielisyyteen.

Ääretön avaruus tähtineen näkyy taustakuvassa, surrealistista otetta vahvistavat katosta roikkuvat tuolit tai yhtäkkinen lentävän otuksen liito näyttämöllä. Sibeliuksen valssi saa Karttusen visioinnin myötä aivan uusia sävyjä.

Eerolan upeasti tulkitsema äiti tanssii varjo-olentojen kanssa, joiden varjomaisuus tulee hienosti esiin Erika Turusen puvustuksessa. Näyttämökuvan sinisyydessä varjohahmojen siniset kokovartaloasut siintyvät silmiin aavistuksenomaisina ja muodostavat tehokkaan vastakuvan Eerolan valkoiselle yöpuvulle.

{{k2094121}}

Illan aloittavassaSusanna LeinosenBreaking the Fury -teoksessa voima näyttäytyy ristivetona yhteisön ja yksilön voimien ja suhteiden välillä. Kasperi Laineen musiikissa on elokuvamaisuutta. Se vahvistaa osaltaan teoksen tematiikkaa, jossa pohditaan yksilön asemaa kollektiivissa.

Teos sai kantaesityksensä vuonna 2012 Skånes Dansteatterin esittämänä Malmössä, ja teema on yhä ajankohtainen. Leinoselle ominainen linjakas ja virtaava liike on vaikuttavaa, mutta teoksen rakenne näyttäytyy tasapaksuna.

Visuaalisesti vaikuttavaksi teoksen tekee Mikki Kuntun valaistus. Valoilla rakennetaan erilaisia muotoja, joista varsinkin punainen viivasto on tehokasta. Erityisen mielenkiintoista teoksessa ovat Jouka Valkaman projisoinnit, joiden päällekkäiskuvat ja siirtymät ovat kertakaikkisen hienoja. Lähikuvissa näkyy hidastettuja liikkeitä tai nopeita eleitä, tanssijan hiusten liikkeitä tai tomun pöllähdyksiä.

Virpi Pahkisen Cantus Arcticus -teoksen sävellyksenä on Einojuhani Rautavaaran teos linnuille ja orkesterille. Äänitetyt lintujen äänet soivat yhdessä orkesterin kanssa. Kolmiosaisessa teoksessa ollaan suomaastossa, jossa erilaiset linnut, kurjet ja joutsenet, sekä suon kasvit saavat ilmentymänsä myös liikkeessä. Voima näyttäytyy Pahkisen teoksessa erityisesti ruumiin voimana, sillä Mai Komori ja Cauê Friasin vavahduttavasti esittämä ensimmäisen osan duetto sisältää akrobaattistakin liikettä.

Toisen osan soolo (Nikolas Koskivirta) ja kolmannen osan ryhmäosio säilyttävät kiinnostavuutensa ja jännitteensä Pahkisen veistoksellisessa liikkeessä, jossa pieniin yksityiskohtiin panostavat käsien liikkeet korostuvat.

Voima-kokonaisuudessa korostuu myös pukusuunnittelijan voimaannuttava vaikutus niin visuaalisena kuin liikettä luovana elementtinä. Erika Turunen on kaikkien teosten pukusuunnittelija, ja hänen mielikuvituksensa, kykynsä ja taitonsa muuntautuvat erinomaisesti kunkin teoksen vaatimusten mukaisiksi.

Kaisa Kurikka

Mirka Kleemola
Varjohahmot tanssittavat Salla Eerolaa Jyrki Karttusen Valse Triste -teoksessa Kansallisbaletin esityksessä.
Varjohahmot tanssittavat Salla Eerolaa Jyrki Karttusen Valse Triste -teoksessa Kansallisbaletin esityksessä.