Teatteriarvio: Puhutteleva viidakkoklassikko

Susiukko (Pentti Kääriäinen, vas.), Mowgli (Tenho Isojunno) sekä Tabaqui (Marko Saarinen, toinen oik.) ja Shere Khan (Petja Piensalo, oik.).
Susiukko (Pentti Kääriäinen, vas.), Mowgli (Tenho Isojunno) sekä Tabaqui (Marko Saarinen, toinen oik.) ja Shere Khan (Petja Piensalo, oik.).

Salon teatteri: Viidakkokirja.

Alkuperäisteos Rudyard Kipling, suomennos Helmi Krohn, dramatisointi Antti Mikkola, ohjaus Arto Lindholm, lavastus Riku Suvitie ja Arto Lindholm, puvustus ja maskeeraus Taija Jokilehto, valot Timo A. Aalto, kampaukset Mia Czakan, ensi-ilta 17.2.

Salon teatterin Viidakkokirja tempaa ensi-iltayleisönsä puhuttelevaan viidakkoseikkailuun.

Rudyard Kiplingin luoman klassikon tunnetuimpien tarinoiden päähenkilö on susilauman kasvattama Mowgli, joka oppii viidakon lain ja eläinten kielet. Osa metsän eläimistä ja ihmisyhteisöstä kuitenkin vierastaa poikaa, joka koetaan oudoksi ja erilaiseksi.

Ehkä juuri tässä vierauden kokemuksen kuvauksessa on Viidakkokirjan klassikkouden ydin. Nykyäänkin monet joutuvat Mowglin tavoin ennakkoluulojen, syrjinnän ja jopa vainon kohteeksi – kuka mistäkin syystä.

Mutta Kiplingin tarinassa on myös toivoa: ristiriitojen keskellä viidakkopoika saa tuntea aidon ystävyyden ja rakkauden lohduttavan voiman. Kotimatkalla käytyjen keskustelujen perusteella Viidakkokirjan teemat puhuttelivat jopa melkein neljävuotiasta tytärtäni.

Salon teatterissa on luotettu järkähtämättömästi klassikkotarinan ja sen persoonallisten hahmojen imuun. Arto Lindholmin Salon teatteriin ohjaama esitys pohjautuu Antti Mikkolan tuoreeseen dramatisointiin, joka kantaesitettiin Ahaa Teatterissa 2013.

Näyttelijäntyössä on mukavasti tavoitettu kullekin eläimelle ja sen edustamalle inhimilliselle luonteelle ominainen tapa olla, liikkua, puhua ja reagoida. Tenho Isojunnon Mowglissa näkyy selkeästi ja uskottavasti pojan koko ristiriitojen täyteinen tunneskaala, joka ulottuu hienosti myös ketterään liikekieleen.

Upeasti syvyyttä luovat portaikot ja tasot sekä rohkeasti väritetyt ja rajatut valot piirtävät hienosti esiin niin viidakon syvyydet, apinoiden hallitseman rauniokaupungin kuin ihmisten asuinsijatkin. Salon kansalaisopiston taiteen perusopetusryhmäläiset tuovat näyttämökuvaan vipinää ärsyttävinä apinoina, susilaumana ja kyläläisinä.

Annina Karhu