Tom of Finland -musikaali Turun kaupunginteatterissa 27.1.

Sävellys Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos, käsikirjoitus ja laulujen sanat Tuomas Parkkinen.

Tom of Finland -musikaalin alkusoitossa vilahti viiden sävelen pätkä, jonka tunnistin sitaatiksi. Se häiritsi, koska en kyennyt tunnistamaan lainauksen kohdetta. Oliko se joku virsi kenties? Vai joku hymni? Kysymykset jäivät avoimiksi.

Avoimeksi jäi myös suu, sillä musikaali on komea, kaikin puolin leuat loksauttavan komea. Jussi Vahvaselkä ja Jori Sjöroos kuljettavat Touko Laaksosen tarinaa 1920-luvulta 90-luvulle kullekin ajalle tyypillisten tyylien avulla, ragtimestä edetään tangon ja Motown-soundien kautta moderniin villisti moduloivaan homodiskoon.

Säveltäjien mukaan kaikki lähtee melodiasta, ja se on terve lähtökohta. Tom of Finlandin musiikki on moniulotteisia ja välttelee itsestäänselvyyksiä mutta ei silti kikkaile vaan pysyy luontevana. Sävelmissä ja sovituksissa on vaihtelua ja dynamiikkaa joka suuntaan, eikä pitkästymistä tarvitse pelätä ollenkaan. Volyymi on kovempi kuin missään aikaisemmassa Kaupunginteatterin Logomo-produktiossa, ja se on vain hyvä asia. Penkkejä tärisyttävät matalat äänet tuovat musiikkiinkin sen fyysisyyden joka Tom of Finlandin taiteessa on niin keskeistä.

Oikeastaan ainoa jonka muuttaisin on laulua kaksintava viulu teoksen alussa, se oli häiritsevä ja tarpeeton. Ja tietenkin olisi hauskaa jos yleisö näkisi orkesterin, mutta siihen ei Logomon näyttämö anna mahdollisuutta.

Laulajat venyvät aivan huikeisiin suorituksiin. Komeimmista tuokioista vastasi ainakin ensi-illassa Mika Kujala, mutta myös Anna Victoria Eriksson ja Olli Rahkonen pääsivät loistaman äänillään. Kuorokohtaukset toivat monin paikoin mieleen Ultra Bran ja sitä kautta Kom-teatterin, ja niiden puhtaus oli huippuluokkaa. Iso orkesteri soitti tarkasti, vivahteikkaasti ja hyvällä sykkeellä.

Siihenkin oli varauduttu, että joku saattaa pitää musikaalia liian roisina. Liennytys onnistuu parhaiten huumorin keinoin ja sen tehtävän hoiti mummon valssi paremmin kuin erinomaisesti.

Pelkkä monipuolisuus ja vaihtelu eivät kuitenkaan riitä. Taideteokseksi musikaalin kohottaa vasta se, että musiikki luo kokonaisuudelle muotoa, toisin sanoen hyvässä teoksessa samat teemat toistuvat pitkin matkaa. Ja siitähän tuossa alkusoiton sitaatissakin oli kyse: siellä viitattiin Glad To Be Gay -päätösnumeroon, jonka olin käynyt kerran Spotifysta kuuntelemassa. Melodia oli jäänyt kerralla mieleen vaikken sitä nimetä osannutkaan.

Toinen olennainen rakennuspuu kokonaisuudessa on piirtämisen äänistä rakennettu luuppi, joka toistuu pitkin musikaalia erilaisissa ympäristöissä. Siinä on samaa tenhoa kuin Sjöroosin edellisen yhteistyökumppanin Vesalan Tytöt ei soita kitaraa -hitin suhinoissa.

Tom of Finland -musikaalille voi povata jopa kansainvälistä menestystä, kaikki edellytykset siihen ovat olemassa: aina ajankohtainen suvaitsevaisuuden teema, valmis ja vastaanottavainen yleisö, sekä erinomainen toteutus, jossa tarttuvat melodiat sidotaan toisiinsa selkeällä tematiikalla.

Tomi Norha