Tanssiarvio: Muodonmuutoksen pyörteissä

Uwa Iduozee
Ima Iduozeen esittämä hahmo kykenee hetkellisissä mielenliikkeissään ylittämään jopa sukupuolensa ja etnisyytensä.
Ima Iduozeen esittämä hahmo kykenee hetkellisissä mielenliikkeissään ylittämään jopa sukupuolensa ja etnisyytensä.

The Body Of Work

Koreografia, teksti ja esitys Ima Iduozee, Valot Ville Seppänen, ääni Kasperi Laine. 23.11. Zodiak, Helsinki.

Ima Iduozee on monipuolinen tanssitaiteilija. Kansainvälistä näkyvyyttä saaneen This is the Title (2012) -debyyttisoolon vahvasta liikkeellisestä ilmaisusta hän siirtyy The Body Of Work -teoksessaan mielenliikkeiden kaikkeuteen. Soolo ammentaa neurologi Oliver Sacksin potilaskertomuksista kirjassa, joka tunnetaan suomeksi nimellä Mies joka luuli vaimoaan hatuksi.

Päähenkilö on muistinsa menettänyt William Thompson, joka joutuu improvisoimaan itsensä ja todellisuutensa alati uudelleen. Jatkuva muodonmuutos kuljettaa muistin, kerronnan ja identiteetin keskinäisten suhteiden syvänteelle. Samalla se ilmentää, miten identiteetti vailla riittävää vakautta, jatkuvuutta ja syvyyttä on illuusio ja haastava hahmotettava.

William pukeutuu vaatteisiin kuin uuteen identiteettiin. Erilaisten roolien kautta henkilö kehii itseään kokoon mutta häilyvänä persoonana hän ei eheydy hahmoonsa. Identiteettimme rakentuu suhteessa toiseen. Näin myös Williamin, joka luo personifikaation avulla itselleen perheen, loihtimalla naulakosta rakastetun ja keinutuolista lapsensa.

Williamin jutustelu katsojille yltyy monologipolotukseen, sisäinen draama purkautuu tanssiin. Hänestä tulee se, jonka kuvittelee. Vaalea rakastettu naisensa, joka hänkin etsii kiihkeästi Williamia. Kiepautus kuvitellusta dialogista toisen identiteettiin on kaikkea muuta kuin kivuton.

The Body Of Work -teoksen kohtaukset ovat runollisia ja traagisia, osin myös hienoeleisen koomisia. Soolo yhdessä upean äänimaiseman ja valaistuksen kanssa luovat intensiivistä sävykästä kerrontaa jättäen sen taitavan tarkoituksellisesti ilman selkeää tarinaa.

Teos on koskettava joskin traaginen hahmotelma näennäisen vapaasta identiteetistä. Hahmo kykenee luovissa mielenliikkeissään hetkellisesti muuttamaan jopa sukupuolensa ja etnisyytensä. Samalla se merkitsee toden ja fiktion hämärtymistä, vakaan identiteetin raukeamista.

Tanssin päätteeksi hahmo sulkee silmänsä, jolloin sisäiset ja ulkoiset ärsykkeet lakkaavat. Liike on luonut yhteyden itseen ja maailmaan, rauhan.

Mia Hannula

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.