Kulttuuri

Teatteriarvio: Vaikuttava Hamlet Turun linnassa

Ville Kurki
Janna Haaviston Yorick on peilinä Jaakko Ohtosen Hamletille.
Janna Haaviston Yorick on peilinä Jaakko Ohtosen Hamletille.

Grus Grus Teatteri: Hamlet – koko totuus.

Käsikirjoitus Ville Kurki ja työryhmä William Shakespearen Hamletin pohjalta, ohjaus Ville Kurki, valot Jarkko Forsman, äänet Kalle Terästö ja Jarno Sakki, puvut Lainahöyhenet ja Raision Teatteri. Ensi-ilta Turun linnassa 29.9.

Katsojia tilasta toiseen liikutteleva vaellusdraama ei ole uusi keksintö, mutta yleensä se aina säväyttää. Mieleen ovat erityisesti jääneet Turun taideakatemian musiikkiteatterikoulutuksen Trad. Auran panimossa (1999), Teatteri Vertigon Woyzeck Brinkhallin kartanossa (2011) sekä Tehdas Teatterin Q.2. – futurum in memorium (2014) Ruissalon kasvitieteellisessä puutarhassa.

Torstaina ensi-iltansa saanut Hamlet – koko totuus on Q.2-työryhmän, nykyään Grus Grus Teatterina tunnetun kokoonpanon versio William Shakespearen (1564–1616) tunnetuimmista näytelmästä. Tapahtumapaikkana on Turun linna ja sen keskaikaiset osat, joissa katsojia kuljetetaan huoneesta toiseen.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Kokemuksen jälkeen ei voi kuin kysyä: miksi vasta nyt Hamlet Turun linnassa? Onhan näytelmää esitetty jo vuodesta 1816 Tanskassa Kronborgin linnassa, Elsinoressa, missä Shakespearen näytelmä tapahtuu. Keskaikainen miljöö tekee teatterikokemuksesta erityisen, mutta samalla alkaa katsella historiaa uhkuvaa rakennusta uusin silmin.

Toivottavasti museo avautuu myös tulevaisuudessa teatterin näyttämöksi. Luonteva jatko olisi turkulaisten oma Hamlet-tarina, J. J. Wecksellin (1838–1907) Turun linnaan sijoittama Daniel Hjort.

Pelkkä esityspaikka ei kuitenkaan tee Grus Grusin Hamletista näkemisen arvoista. Jos kiviseinät ja teksti huokuvatkin painavina vuosisataisia juonitteluja, petoksia, väkivaltaa, himoa, rakkautta, raivoa ja kuolemaa, esityksen ote on nuorekas ja tuore.

Shakespearen teos on ikään kuin räjäytetty kappaleiksi, ja uudelleen kokoamisen aikana osa kohtauksista ja henkilöistä on kadonnut taivaan tuuliin ja osa on yhdistetty uudella tavalla toisiinsa. Tekijät olettavat katsojien tietävän perustarinan, mutta mitä paremmin alkuteoksen tuntee, sitä enemmän esityksestä saa irti.

Yleisö jaetaan jo lähtöaulassa kahteen ryhmään, jotka kantavat kekseliäästi Hamletin ystävien, Rosencrantzin ja Guildensternin nimiä. Myöhemmin ryhmät jaetaan vielä kahtia, joten katsojat näkevät kohtauksia eri järjestyksessä.

Kuningas Claudius ja kuningatar Gertrud ovat kutsuneet meidät tarkkailemaan Hamletia, mutta myös Hamlet pyytää meitä tarkkailemaan, mitä linnassa tapahtuu. Katsojat ovat siis eräänlaisia todistajia, joihin näytelmän henkilöt yrittävät vedota kukin omasta puolestaan.

Ryhmältäni tiedusteltiin jo alussa, luulemmeko, että Hamlet on hullu rakkaudesta Ofeliaan vai tekeytyykö hän hulluksi. Reitin varrelta voi sitten etsiä vahvistusta uskolleen ja löytää koko totuuden Hamletista – vai voiko? Onko kysymys Hamletin hulluudesta edes olennainen vai pelkkää sumutusta tärkeämpien kysymysten peittämiseksi?

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Viimeinen kohtaus nostaa teoksen vankasti tähän päivään pohtien kiinnostavalla tavalla valhetta ja totuutta sekä helppoja ja vaikeita kysymyksiä. Samalla se kuitenkin vastaa liian selvästi omiin kysymyksiinsä.

Grus Grus Teatterin vahvuus on erilaisten esittävän taiteen lajien sekoittaminen, jotka Hamletissa osuvat paremmin kuin hyvin kohdalleen.

Jaakko Ohtonen on kuumeinen Hamlet, joka ryntäilee kohtauksesta toiseen vahvistaen vaikutelmaa hämmentyneestä ja eksyksissä olevasta nuorukaisesta. Ohtosen nuoruus (s.1989) tuo Hamletiin autenttista avoimuutta ja herkkyyttä, jota vanhemmista Hamletin näyttelijöistä jää lähes järjestään puuttumaan.

Hamletin peilikuvana nähdään Janna Haaviston esittämä Yorick, joka on samaan aikaan narri ja kuolema. Taitavan klovnerian ja mimiikan kautta commedia dell'artemainen hahmo tuo synkkää hilpeyttä muun muassa Hamletin kuuluisaan monologiin.

Samaan kuoleman kanssa leikittelyyn kuuluu myös Ishmael Falken haudankaivaja. Käsi- ja esineteatterin keinoin hän loihtii huikeasti katsojien silmien eteen Hamletiin sisältyvän näytelmän näytelmässä, joka toistaa teoksen perusasetelman. Uskokaa tai älkää, mutta parilla pääkallolla ja käsillä voi synnyttää aivan hillitöntä pornoa.

Sofia Molin tekee jäätävää jälkeä Hamletin Gertrud-äitinä. Miten joku voikin olla samaan aikaan rietas ja ylväs? Markku Tuulenkarin kuninkaaseen sen sijaan jäin kaipaamaan enemmän sävyjä.

Kauneimpiin kohtauksiin kuuluu Ofelian (Venla Kinnunen) hienovaraisesti toteutettu kuolema kahden laulajan luodessa sille tunnelmallisen taustan.

Hamlet – koko totuus kuuluu varmasti tämän syksyn parhaisiin teatteriesityksiin Turussa.

Jatkuu mainoksen jälkeen
Mainos päättyy

Irmeli Haapanen