Eduskunnalla on poliittinen agenda

Piia Peltola (vas.) ja Noora Dadu Paula Risikkona ja Liisa Hyssälänä. Naisten kiritettävänä SATA-komitean itseoikeutettu älykkö, Osmo Soininvaara (Santtu Karvonen).
Piia Peltola (vas.) ja Noora Dadu Paula Risikkona ja Liisa Hyssälänä. Naisten kiritettävänä SATA-komitean itseoikeutettu älykkö, Osmo Soininvaara (Santtu Karvonen).

• Ruusu Haarla, Jari Hanska, Susanna Kuparinen, Hanna Nikkanen, Olga Palo ja Akse Pettersson: Eduskunta, Ryhmäteatteri, ohjaus Kuparinen, esitysdramaturgia ja lavastus Pettersson, puvut Saara Ryymin, sävellykset Kerkko Koskinen. Ensi-ilta 4.3.

Harmi, että Ryhmäteatterin uutuussatiiri Eduskunta on ensi-illassa vielä aivan keskeneräinen. Ohjaaja-käsikirjoittaja Susanna Kuparisen johdolla toiminut työryhmä on ilmeisesti työstänyt esityksen sisältöjä aivan viimeiseen asti. Muun muassa rakennusalan syväkurkun puhelinhaastattelu, joka esitetään sellaisenaan, on tehty vasta maaliskuun toinen päivä.

Yhtä kaikki, kun jo nyt antaumuksella tekstiin ja satiirin mahdollistamaan osoittelevaan näyttelemiseen omistautunut ensemble osaa teoksen täydellisesti, paperinmakuisuus katoaa ja ensi-illassa hetkittäin hallinnut hysteria seestynee.

Eduskuntaa luonnehditaan dokumenttiteatteriksi. Dokumenttiteatteriksi määritellään esimerkiksi aiheesta pro gradu -tutkielman viime syksynä tehneen Janne Junttilan mukaan näytelmä, jolla on ”dokumentaarista arvoa”. Teatteriesityksen osana tai aineistona voidaan käyttää kirjallisia dokumentteja, haastatteluja tai tallenteita.

Eduskunta-näytelmää varten työryhmä on käynyt läpi merkittävän määrän asiakirjoja ja koonnut virkamiehistä ryhmän, jonka kanssa on syventänyt tietojaan. Lisäksi esityksessä näytellään esimerkiksi nauhalta litteroituja Susanna Kuparisen haastatteluja lähteiden kanssa.

Kokonaisuus muistuttaa hetkittäin MOT-ohjelmaa. Dokumenttiteatterin yhtenä noususyynä onkin pidetty median epäonnistumista maailman tapahtumien selittäjänä ja poliittisen ja taloudellisen eliitin kritisoimisessa.

Joten nyt ei tehdä pelkästään vaurauden uusjakoa, vaan myös medioiden ja taidemuotojen. Se, mitä olemme tottuneet katsomaan television reality-showna – käsikirjoitettuna aitojen henkilöiden sanomien vuorosanojen dramaattisempaan järjestykseen asetteluna – onkin nyt korkeakulttuuria.

Raha ja valta

Kuten elämässä aina, Eduskunnankin pääasia on raha.

Näytelmän ensimmäisellä puoliajalla keskitytään SATA-komiteaan ja ns. Lex Soininvaaraan, jonka mukaan työstä tai koulutuksesta kieltäytyvän nuoren perusosan suuruutta voidaan alentaa 20 prosenttia ja tätä kautta vähentää hänen jo valmiiksi pientä tuloaan. Lain nimen on keksinyt näytelmässäkin jääkiekossa käytettävässä alasuojassa esiintyvä vasemmistoliiton kansanedustaja Paavo Arhinmäki (Mitro Härkönen).

Soininvaaraa, Sata-kuntopyörää ja siitä sähköshokkeja itselleen ja muille jakelevaa vatsakasta valtakunnanälykköä näyttelee erinomainen Santtu Karvonen. Teatteriryhmä haluaa kyseenalaistaa Soininvaaran älykköroolin ja sosiaali-ja terveysministerien sokean SATA-komitea-uskon.

Toinen puoliaika alkaa lautakasasta, mutta kasvaa harmaan talouden huojuttamaksi pilvenpiirtäjäksi, johon sekoittuvat Bandidos, Hakan konkurssi, pörssin rakennusjätit, Finanssivalvonta, sijoittajat, pääministeri ja koko hallitus. Todelliset veronkierrot tapahtuvat näytelmän mukaan sijoitustoiminnassa ja tähän ollaan vielä kaiken lisäksi tekemässä helpotuksia.

Näytelmän sanoma tulee selväksi: nyt otetaan köyhiltä pois ja annetaan rikkaille lisää.

Tekstin ylivoima

Kuparisen ja työryhmän draamantaju on hyvä. Valtavasta massasta materiaalia on rakennettu koherentti kokonaisuus, jossa pääasia on maltettu pitää tarpeeksi tiiviinä ja ymmärrettävänä. Sen jälkeen keskusteluilla ja kannanotoilla on voitu tuottaa lihaa luiden ympärille.

Käsittelytavan heikkous on kuitenkin inhimillisyyden täydellinen puuttuminen. Näytelmä on täysin asian armoilla, henkilöhahmot eli politiikan puhuvat päät käyvät kääntymässä lavalla laukaisemassa yhden tehokkaan repliikin ja häipyvät taka-alalle vaihtaakseen uudet roolivaatteet. Syvempien henkilöhahmojen kautta teatteriyleisöllä olisi mahdollisuus samaistua ja ymmärtää. Nyt tulkintoja on tarjolla vain yksi: työryhmän.

Ainoa katsojalle annettu keino päästä sisälle agendaan on teksti. Se on niin vahva, että teatterin visuaaliset keinot alistuvat mitättömiksi. Ehkä Eduskunta toimisi jopa kuunnelmana? Toki silloin muutamat vaikuttavat kohtaukset, kuten Jari Hanskan näyttelemän Pekka Korpisen ”luento” harmaasta taloudesta menettäisi osan tehokkuudestaan.

Lopputulos on kuitenkin lohduton: kun kaikki puolueet ja poliitikot ovat yhtä mätiä, ratkaisuksi jää demokratian kieltäminen ja sen ulkopuolelle jättäytyminen.

ILONA KANGAS

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.