Elämän aalloilla

Havströmin perhe matkalla Kuuskajaskarille: Hjalmar (Thomas Dellinger, vas.), Oskar (Riku Korhonen), Sofia (Irina Pulkka), Fiina (Ritva Loijas) ja Aaron (Kari Hakala).
Havströmin perhe matkalla Kuuskajaskarille: Hjalmar (Thomas Dellinger, vas.), Oskar (Riku Korhonen), Sofia (Irina Pulkka), Fiina (Ritva Loijas) ja Aaron (Kari Hakala).

• Tapio Koivukari – Sakari Kirjavainen: Luodetuulen maa. Rauman kaupunginteatteri, ohjaus Sakari Kirjavainen, musiikki Perttu Suominen, lavastus Pentti Uimonen, valot ja äänet Janne Auvinen, puvut Minna Pihlainen. Ensi-ilta 11.9.

Rauman kaupunginteatteri on valinnut 70-vuotisjuhlanäytelmäkseen kaupungin oman pojan, Tapio Koivukarin kirjoittaman Luodetuulen maan. Koivukari on dramatisoinut vuonna 2002 ilmestyneen saaristolaistrilogiansa ensimmäisen osan yhdessä ohjaaja Sakari Kirjavaisen kanssa.

Luodetuulen maa on mitä hienoin valinta pyöreitä vuosia täyttävälle teatterille. Näytelmä on juurevasti kiinni juuri Raumalle rakentaen näin paikallisidentiteettiä. Nuoremmalle polvelle tämä sukukronikka on näppärä tietopaketti siitä, mitä maassamme ja nimenomaan Rauman saaristossa tapahtui 1900-luvun kahtena ensimmäisenä vuosikymmenenä.

Loppua kohden
paranee

Näytelmä seuraa Kuuskajaskarille asettuvan Aaron Havströmin perheen elämää historiallisena murrosaikana. Suurlakko, venäläistämistoimet, ensimmäinen maailmansota, työväenliikkeen nousu, nälkävuodet ja kansalaissota ovat mitä konkreettisimmin läsnä Havströmien arjessa. Samoin nimien suomalaistamisbuumi: pojista Hjalmar muuttaa sukunimensä Merivirraksi, Oskar Rantaseksi.

Historiallisten myllerysten keskellä perhe elää arkeaan: rakennetaan taloa, kalastetaan, kinastellaan ja pidetään huolta toisista. Lapset muuttavat yksi toisensa jälkeen pois kotoa, kuka sopuisasti, kuka riitaantuneena. Vanhemmat seuraavat vierestä lastensa eloa, joilla jokaisella onkin omat vaivansa ja taakkansa.

Rakenteeltaan Luodetuulen maa muistuttaa merenkäyntiä, laine tuo ja laine vie, välillä ollaan aallon harjalla, välillä sen pohjalla.

Siinä missä romaanin lukija nauttii Koivukarin rikkaasta kielenkäytöstä, näytelmän katsoja joutuu tyytymään pelkistetympään ilmaisuun. Rauman murre on toki säilytetty, mutta dialogiksi muutettuna teksti jää alkuperäistä vaisummaksi. Samalla käy ilmi, ettei Havströmin perheen elämä ole Koivukarin kuvamaana kovinkaan draamallista. Kun vielä perheen työnteolle rakentuva elämä, jota romaanissa kuvataan yksityiskohtaisen tarkasti, konkretisoituu näyttämöllä pitkälti vain lavaste-elementtien siirtelyyn, esityksen rytmi on etenkin näytelmän alkupuolella hukassa. Nopeista kohtausten vaihdoista huolimatta, meno on välillä kuin vastatuuleen soutajalla.

Väliajan jälkeen tunnelma onneksi tiivistyy. Kansalaissodassa riittää jännitteitä, ja samalla myös perheen sisäiset asetelmat tarkentuvat. Näytelmän loppu on suorastaan koskettava. Isän ja Oskar-pojan saappaista alkanut riita ei koskaan tule sovitetuksi, kun poika kuolee ennen aikojaan Tammisaaren vankileirillä.

Hyvä
työryhmä

Luodetuulen maan näyttelijät tekevät kaiken aikaa hyvää työtä. Ryhmä pelaa hienosti yhteen ja on tasapainoinen.

Eniten pidin Irina Pulkan Sofiasta. Pulkka ikään kuin hohtaa sisäistä valoa ja voimaa ja kohottaa tunnelman aina näyttämöllä olleessaan. Itsenäisen, herkän ja huolehtivaisen Sofian rooli on kuin hänelle tehty. Muista erityismaininnan ansaitsevat Kari Hakala, joka Aaron Havströminä muuttuu silmissä rehvakkaasta talonrakentajasta syrjään vetäytyväksi kalastajaksi ja surun lyömäksi isäksi, sekä poikia näyttelevät Riku Korhonen ja Thomas Dellinger. Luonteiltaan täysin erilaisina he muodostavat vahvan vastaparin esitykseen.

Luodetuulen maan näyttämökuva rakentuu verkoista, rusehtavista kuutioista ja valkokankaasta, jolle heijastetaan erilaisia sisä- ja ulkotiloja. Merelliseen miljööseen sijoittuvassa näytelmässä olisin tyytynyt väljempäänkin ratkaisuun ja pelkistykseen kaarevakylkisen metallikehikkoveneen tapaan.

Perttu Suomisen säveltämä musiikki seurailee hyvin näytelmän tunnelmia, erityisen iskevästi torvisoitto säestää työväenyhdistyksen kokousta.

IRMELI HAAPANEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.