Dekkari selvittää rikoksia ja päätään

TS/Jori Liimatainen<br />Kari-Pekka Toivonen tavoittaa nappisuorituksella Jussi Vareksen hahmon. Miia Lindström vastaa tasaisen varmasti lähes kaikista näytelmän naishahmoista.
TS/Jori Liimatainen
Kari-Pekka Toivonen tavoittaa nappisuorituksella Jussi Vareksen hahmon. Miia Lindström vastaa tasaisen varmasti lähes kaikista näytelmän naishahmoista.

•  Satu Rasila: Vares, perustuu Reijo Mäen romaaniin Huhtikuun tytöt. Linnateatteri, ohjaus Mikko Kouki, lavastus- ja pukusuunnittelu Markus Tsokkinen, äänisuunnittelu Jussi Vuola, valosuunnittelu Esa Näykki. Kantaesitys Naantalissa 3.6.

Linnateatterin ohjelmistopolitiikka on määrätietoisen johdonmukaista. Kailon saarella Naantalissa nyt jo neljättä kesää vieraileva teatteri teki kolmena ensimmäisenä kesänä tykityskomedioita, joissa muutama näyttelijä hoitelee lukuisia rooleja.

Neljäs kesä on lähes samanlainen, eli lavalla on neljä näyttelijää, joilla on kymmeniä rooleja. Tällä kertaa teatteri kuitenkin onnistuu puhaltamaan tuttuun ja hieman kuluneeseen sapluunaansa uutta henkeä.

Uusi tuulahdus lehahtaa ennen kaikkea tekstimateriaalista. Ensimmäisenä kesänä tarinassa hyödynnettiin Kultarannan entisiä ja nykyistä kesäasukkia. Sitten kuvitettiin turkulaisia mestariteoksia eli puhelinluetteloa ja Ilkka HeilänB.Virtanen -sarjakuvaa.

Näiden opusten looginen jatko on tietenkin perusturkulaisen Reijo Mäen yksityisetsivä Jussi Vares.

Vares keikkuu rajamaastossa

Satu Rasila on dramatisoinut jäntevän paketin vuonna 2004 julkaistusta Huhtikuun tytöt -romaanista. Tarinassa Vares selvittää 16 vuotta vanhaa kolmoiskatoamista. Tutkimukset vievät hänet vanhojen salaisuuksien äärelle, joita piilottelevat Turun kerma, rikkaat ja vaikutusvaltaiset. Tutkimustauoilla dekkari rentoutuu turkulaisissa kuppiloissa kuten Uudessa Apteekissa.

Rasila on onnistunut vangitsemaan Vares-hahmon inhimillisimmät piirteet, ja tämän viinaan ja naisiin menevän yksityisetsivän räpiköinnistä syntyvät esityksen viehättävimmät tilanteet.

Kirjoittajan suhde materiaaliin vaikuttaa ristiriitaiselta, välillä jopa on aistittavissa, että Rasila ei täysin usko romaaniin. Tämä epämääräinen aistimus sopii kuitenkin yhteen Vares-hahmosta huokuvan epämääräisyyden kanssa. Mies kun keikkuu yli hilseen menevine epäonnistumisineen tunnistettavan todellisuuden ja koomisen hypertodellisuuden välimaastossa.

Kari-Pekka Toivonen tavoittaa nappisuorituksellaan Rasilan ja tietenkin Mäen näkemyksen turkulaisdekkarista. Toivonen kasvattaa pienellä tulella hahmoaan ja saa näin luotua siitä varsin konkreettisen kiintopisteen tarinan villiin menoon.

Mies loistaa varsinkin häpeän hetkissä. Kun Vares esimerkiksi älyää soittaneensa kännipuheluita naiselleen, häntä nolottaa niin paljon, että hänen on peitettävä häpeä liikkeen avulla.

Kaukosen mirri muuttaa taloon

Kun Toivonen lapioi esitykseen inhimillisyyttä, kolme muuta näyttelijää luo sumuverhoa hänelle.

Linnateatterin vakiokalustoon kuuluva Miska Kaukonen on jälleen kerran elementissään. Hän revittelee hillittömästi muun muassa maahanmuuttaja-palkkanyrkkinä ja uittamolaisena homona. Hänen hellyttävin hahmonsa on Vareksen asuntoon muuttava Jeesus-kissa. Tämän mirrin kanssa Vares onnistuu luomaan pitkäkestoisimman ja aidoimman suhteen.

Kaukosen paukut loppuvat harmillisesti kiinteistömoguli Kurt Meton kohdalla. Juonen kannalta oleellinen hahmo replikoi ihmeellisellä puolittaisella saksalaisaksentilla.

Porilaisen Rakastajat-teatterin näyttelijä Miia Lindström vastaa melkein kaikista tarinan naishahmoista. Tasaisen varma Lindström on parhaimmillaan synkän menneisyyden riivaamana kansanedustajana. Tämä hahmo kun on rauhoittavan normaali. Lindström esittelee pakollisia nopeita roolinvaihtoja aivan turhassa kadonneiden tyttöjen esittelyssä. On se aina niin ihmeellistä, että näyttelijä osaa vaihtaa vaatteet kymmenessä sekunnissa!

Tom Petäjä näyttelee muun muassa tarinan mystistä tappajaa. Arpinaamainen ja hiljainen mies listii melkeinpä kaikki vastaantulijat. Hahmo olisi hieman mielenkiintoisempi, jos hänen toimilleen olisi annettu kunnollinen motiivi. Tälle puutteelle tosin tekijät osaavat itsekin nauraa.

Turkulainen lähiö Muumimaailmassa

Muumimaailman Emma-teatterin näyttämölle ei ole helppoa rakentaa toimivaa lavastusta, sillä näyttämöä koristaa valtava Muumi-tausta. Markus Tsokkinen on onnistunut tässä Muumin piilotustyössä, sillä ensi kertaa lavastusta katsoo mielellään. Harmaanlikainen näyttämökuva on suoraan kuin jostain Turun lähiöstä. Siihen on maalattu runsaasti yksityiskohtia, kuten ikkuna, josta on heitetty juuri televisio ulos.

Ohjaaja Mikko Kouki on viskannut Mäen omalaatuiseen huumorin sekaan paljon hahmoista syntyvää tilannehuumoria. Yleensä tämänkaltainen pakkoliitto ei toimi.

Nyt Kouki on kuitenkin osunut sopivaan itseironian suoneen, sillä tällä kertaa jopa se, että esiintyjä silminnähden häpeää puujalkavitsiä kertoessaan, naurattaa.

TONI LEHTINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.