Ylieroottisen pullanpanijan tuplaveto

TS/Mikko Vihervaara<br />Leipurimestarin juonet alkavat paljastua Ailille, Reiskalle, Ykälle ja Railille (Virve Myllymäki, Jyrki Suominen, Jarmo Wegelius ja Outi Lindström).
TS/Mikko Vihervaara
Leipurimestarin juonet alkavat paljastua Ailille, Reiskalle, Ykälle ja Railille (Virve Myllymäki, Jyrki Suominen, Jarmo Wegelius ja Outi Lindström).

• Pekka Saaristo: Korppolaismäje iloset frouvat. Kakskerran nuorisoseuran näyttämö, ohjaus Minna-Stiina Saaristo, lavastus Mikko Erjossaari, Minna-Stiina Saaristo ja Tarja Vuola, puvut Tarja Vuola ja työryhmä, valaistus Petro Lehtonen. Ensi-ilta 16.5.

Viisikymppinen leipuri vonkaa kahta naimisissa olevaa naista, jotka päättävät antaa opetuksen ylieroottiselle pullanpanijalle. Naiset esittävät olevansa auliin antavaisia, jotta leipuri saataisiin ansaan. Monipolviseen sekoiluun viskataan mukaan aimo annos mustasukkaisuutta ja toinen mokoma pikkutuhmuuksia.

Pekka Saariston 1990-luvun alussa käsikirjoittama Viikarin iloiset rouvat on kääntynyt Kakskerrassa Korppolaismäje iloisiksi frouviksi . Saariston teksti pohjaa Shakespearen komediaan Windsorin iloiset rouvat , jota esitetään turhan harvoin. 1600-luvun alussa kirjoitetussa ilottelussa kun on muutama erinomaisen vahva naishahmo.

Sama naisten voima on löytänyt tiensä Nuorisoseuran näyttämölle. Naapuruston naiset, Nymanin Raili ( Outi Lindström ) ja Virran Aili ( Virve Myllymäki ), saavat leipurimestari Jyllenmaalta ( Patu Heiskanen ) identtiset rakkauskirjeet. Naisten solidaarisuus nostaa päänsä, sillä rouvien uskollisuutta miehilleen ei niin vain kyseenalaisteta.

Leipurin kepeän jallittamisen lisäksi Saariston teksti käsittelee avioliiton luottamusta hieman asiallisemminkin. Työnjohtaja Virta ( Jyrki Suominen ) näkee aviorikosta vaimonsa kaikissa toimissa. Hänen on löydettävä kasvunpaikkansa, sillä harhainen epäluulo syrjäyttää avoimuuden ja sitä myötä tappaa luottamuksen aviopuolisoiden välillä.

Osuvaa teatterilaulantaa

Typistetystä tekstistä puuttuvat muutamat Shakespearen näytelmän sivujuonista. Kun alkuperäistekstin nuorten pakkonaittaminen on kumitettu pois, jää yksi keskeisistä hahmoista ilman johtoajatusta. Telakkatyöläinen Nyman ( Jarmo Wegelius ) on sekasortoisissa tapahtumissa aivan liian ajan tasalla ollakseen komedian kontekstissa uskottava.

Myöskään yrittelijään rakastajan muutoksia ei perustella kunnolla. Alkuperäinen vonkaaja oli paikkakunnalle muuttanut aatelinen, jonka rohkeat yritykset menivät ulkopuolisuuden piikkiin. Nyt rakastaja on naapurissa pitkään asunut mies, jonka röyhkeää toimintaa ei motivoida kunnolla, vaan se kuitataan pelkästään viidenkympin villityksenä.

Korppolaismäellä ei hienostella

Pienet näkökulman hämärtymiset eivät vaivaa päätä pitkään, sillä kakskertalaisten esitys on erittäin valloittava. Turun murteella vääntävät näyttelijät saavat tekemiseensä ihailtavaa luontevuutta.

Esiintymisen rehevän rohkea etukeno näkyy muun muassa lukuisissa lauluissa. Vaikka joukon laulunlahjat eivät ole häävit, kaikki näyttelijät tarjoilevat lyriikkoja sielunsa kyllyydestä. Juuri oikeanlaista teatterilaulantaa.

Heiskasen esittämä leipurimestari irstailee ja hihittelee kepeästi. Hänen hahmonsa karrikointi antaa vastapainon kahdelle naiselle. Rouvat sanailevat yhtä rohkeasti kuin miehet: Korppolaismäellä kun ei hienostella. Hienot roolityöt tekevät Lindström ja Myllymäki osaavat iskeä nyrkin pöytään, silloin kun on suurin tarve.

Jouhevasti etenevän esityksen moottorina toimii hanuristi Kari Ruotsi . Yleensä en lämpene soolohaitarin käytölle, mutta tällä kertaa ilmapumppu kelpaa hyvin näytelmän rytmittäjäksi.

TONI LEHTINEN