Radikaalifeminismin sankari siistissä teatteriversiossa

TS/Jimi Kasteenpohja<br />Valerie Solanas (Maria Ahlroth) ja tämän rakastettu Cosmogirl (Edith Holmström).
TS/Jimi Kasteenpohja
Valerie Solanas (Maria Ahlroth) ja tämän rakastettu Cosmogirl (Edith Holmström).

Sara Stridsberg: Valerie Jean Solanas ska bli president i Amerika. Teater 90 grader ja Sirius Teatern, Helsinki, sovitus ja ohjaus Maria Lundström, valosuunnittelu Mari Agge, lavastus ja puvustus Emma Nuutilainen ja Maria Lundström, äänisuunnittelu Maria Lundström, Juuso Voltti ja Kristian Ekholm. Ensi-ilta 30.3

Universum teatteriryppääseen kuuluva Sirius Teatern on tehnyt yhdessä toisen ruotsinkielisen vapaan ammattiteatteriryhmän Teater 90 graderin kanssa teatteriversion ruotsalaisen Sara Stridsbergin romaanista Drömfakulteten (2006). Projektiin oli ryhdytty kauan ennen kuin Strindsberg voitti romaanillaan Pohjoismaiden neuvoston kirjallisuuspalkinnon kolmisen viikkoa sitten.

Amerikkalaisen 1960-luvulla vaikuttaneen feministin ja kirjailijan Valerie Solanaksen elämään perustuvassa romaanissa on paljon mihin tarttua ja siirtää teatterin lavalle. Stridsberg on itse sovittanut romaanistaan Tukholman Dramatenissa kantaesitetyn näytelmän Valerie Jean Solanas ska bli president i Amerika . Esitys nähdään nyt samalla nimellä, tosin ohjaaja Maria Lundströmin sovituksena.

Valerie Solanas on tunnettu äärifeministisestä manifestistaan SCUM (Society for Cutting Up Men), jossa kehotetaan hankkiutumaan kokonaan eroon haitallisesta miessukupuolesta. Mutta ennen kaikkea Solanas muistetaan naisena, joka ampui kolme luotia kohti Andy Warholia.

Näytelmä pohjautuu tositapahtumiin. Solanaksen elämästä on poimittu keskeisiä henkilöitä sekä enemmän ja vähemmän fiktiivisiä katkelmia, jotka tuodaan katsojan eteen epäkronologisessa, mutta sujuvasti etenevässä järjestyksessä. Kehyskertomuksena toimii Solanasta vähän ennen tämän kuolemaan haastatteleva "isin tyttö", joka haluaa ymmärtää rankan ja maanisen elämän läpikäynyttä naista.

Solanas julistaa tekstissä omaa positiotaan ihmisvihaajana ja Amerikan sivistyneimpänä huorana. Hän on poliittisista syistä isätön ja lesbo. Karismaattinen Maria Ahlroth tekee hienon roolin vahvasti läsnä olevana ja elävänä Valeriena.

Lundströmin ohjaus on aiheeseensa nähden yllättävän siisti ja sliipattu. Mukana on nokkelia ja oivaltaviakin ohjauksellisia ratkaisuja, mutta tasarytminen esitys lähinnä kuvittaa tekstiä. Sama tyylikäs siisteys ulottuu lavastukseen, puvustukseen ja näyttelijäntyöhön. Universumin teattereiden käytössä oleva Betania-talon sali on sisustettu 60-lukulaiseksi vähäeleisesti ja retrohenkisesti.

Näyttelijät tekevät tarkkaa ja luontevaa näyttelijäntyötä, mutta näytelmän henkilötkin liikkuvat jotenkin turvallisissa rajoissa. Henkilögalleriaan mahtuu useampia herkkuja. Ragni Grönblom-Jollyn esittämä Valerien Marilynia ihaileva äiti on ihastuttava makeaan viiniin yksinäisyyttä upottava amerikkalaisuuden ruumiillistuma. Elín Petersdóttin esittää taidokkaasti sulkeutunutta, mutta Valerien vaikutuspiirissä sulavaa psykiatria.

Yli kolmetuntinen esitys kantaan mukanaan uuvuttavan paljon tekstiä, joka ehkä vaikuttaisi enemmän luettuna kuin nähtynä. Romaania ei ole vielä suomennettu, toivottavasti joku kustantaja tarttuu toimeen.

Eeva Kemppi