Vihan päivät 1918 opastaa
sisällissodan ratkaisuhetkiin

TS/Rami Marjamäki<br />Työläisperheen vanhinta poikaa Yrjö Toivolaa esittää Marko Keskitalo.
TS/Rami Marjamäki
Työläisperheen vanhinta poikaa Yrjö Toivolaa esittää Marko Keskitalo.

Tytti Issakainen: Vihan päivät 1918, sovitus Kari Hakala. Tampereen tuomiokirkko, ohjaus Kari Hakala, lavastus Tapio Rantanen, valosuunnittelu Hannu Hautalahti, äänisuunnittelu Teemu Kauppinen, pukusuunnittelu Maiju Veijalainen, koreografia Jouni Prittinen. Kantaesitys 23.3.

Tampereen tuomiokirkon satavuotisjuhlan kunniaksi kirkossa nähdään kotimaisessa mittakaavassa massiivinen näytelmäproduktio.

Vihan päivät 1918 -nimisen draaman tuottajana on toiminut Tampereen seurakuntayhtymä, ja mukana on useita yhteistyökumppaneita kuten Tampereen teatteri ja Tampereen työväenteatteri.

Tytti Issakaisen kirjoittama tarina pureutuu sisällissodan päiviin, ja siihen, miten tuolloin Johanneksen kirkkona tunnettu tuomiokirkko toimi kaupunkilaisten suojapaikkana.

Tarinaa katsotaan nykypäivästä käsin: tapahtumien silminnäkijänä toimii 2000-lukulainen pappi, joka singahtaa saarnastuolista sisällissodan aattoon, jolloin tsaari Nikolai II luopui vallasta.

Pappi seuraa myös suojeluskuntien ja punakaartien ryhmittymistä, molempien osapuolien harjoittamaa terroria sekä Tampereen valtaamista huhtikuussa 1918.

Värien vastakkainasettelu

Hugo Simbergin maalaamat freskot - muun muassa Käärmefresko , Kuoleman puutarhassa ja ennen kaikkea Haavoittunut enkeli - toimivat tarinan temaattisina esikuvina. Siihen tarinan omaperäisyys sitten jää. Näytelmän samaistumispisteet, eli sodan jalkoihin joutuvat naapuriperheet, joista toinen on työläistaustainen ja toinen porvariperhe, ovat toisinto liian monesta aiemmasta draamasta.

Näytelmän kivijalaksi nousee aatteiden vastakkainasettelu ja kärjistyminen. Toteutus on klassisen räikeää: kirkon parville ryhmittyneet punaisia ja valkoisia lippuja heiluttavat avustajat huutavat ja laulavat toisiaan kumoon. Asettelu jää pinnalliseksi ja itseään toistavaksi. Tekijöiden ainoana teesinä kun tuntuu olevan se, että fanaattisuus synnyttää väkivaltaa, ja ihmisten pitäisi ymmärtää toisiaan.

Näytelmän hahmot ovat aivan liian älykkäitä ollakseen mielenkiintoisia. He pystyvät analysoimaan tekemisiään ja löytämään toimilleen syy-seuraussuhteita. Kaiken lisäksi he ilmaisevat itseään kirjakielellä.

Tekstin puutteista huolimatta Vihan Päivät1918 kykenee sykähdyttämään. Visuaalisesti sekä äänimaisemaltaan komea esitys hyödyntää hienosti tuomiokirkon sisätiloja. Ohjaaja Kari Hakala on yhteistyössä koreografi Jouni Prittisen kanssa saanut monikymmenpäisen avustajajoukon liikkumaan luontevasti ahtailla käytävillä.

Viimeinen kohtaus, joka on mukaelma alttarifresko Ylösnousemuksesta, nostaa palan kurkkuun.

Katsomossa ei ensi-illassa juuri näkynyt alle viisikymppisiä. Tekijöiden mielestä sisällissodan katkeruus elää vielä kansalaisten mielissä, ja sota-ajan tapahtumista on liiaksi vaiettu. En allekirjoita tekijöiden ajatusta, sillä mielestäni tapahtumia on käsitelty runsaasti niin tutkimuksessa kuin taiteessakin. Tästä huolimatta sotaa ei saa missään tapauksessa unohtaa. Vaikka tämä spektaakkeli maistuu paikoin tylpältä moraalisaarnalta, se voisi olla omiaan herättämään nuorten kiinnostuksen kansamme kipupistettä kohtaan.

TONI LEHTINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.