TTT:n Suruttomat

Raju mimmi se Minna Canth. Kirjoitti jo 120 vuotta sitten repliikin, joka on kuin suoraan tästä päivästä. Näytelmässä Työmiehen vaimo juoppo Toppo rallattelee, ettei juomaripoikaa saa moittia. Mitä enemmän hän juo, sitä enemmän valtio saa verotuloja, joilla sitten rakentaa rautateitä, kouluja, kirjastoja ja muita hyviä laitoksia.

Mitäpä tästä muuta voi tulla mieleen kuin viimekeväinen alkoholiveron alennus, jonka avulla valtio kannustaa Suomen juomaripoikia juomaan yhä enemmän. Veronalennus tulee nopeasti takaisin kuitatuksi kulutuksen kasvaessa.

Ai että mitä tällä on tekemistä Tampereen työväen teatterin Suruttomat -teoksen kanssa? Sitä vaan, että Työmiehen vaimoon perustuvan musikaalin ehdoton kohokohta saa alkunsa Topon kyseisestä repliikistä. Siitä kehkeytyy oopperamainen kuvaelma, jossa erilaisten laitosten edustajat pirun hahmoissa nousevat näyttämölle ylistämään juomaripoikaa. Kohtaus on leikillinen ja taidokkaasti toteutettu, musiikkiteatteria parhaimmillaan.

Lähes läpisävelletty

Sirkku Peltolan idea toteuttaa realistinen Työmiehen vaimo musikaalina on kiehtova, kuin Victor Hugon Kurjat kotimaisin voimin ja asentein.

Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen tendenssi on näytelmässä vahva, sillä Canth kirjoitti realistiset teoksensa kritisoidakseen valtakoneistoja, jotka kannattelevat epätasa-arvoistavia ja alistavia mekanismeja. Tendenssimäisyys taas on piirre, jota harvemmin yhdistetään musikaaleihin, ja lajityyppi irrottaa teoksen aina realistisesta kerronnasta.

On makuasia, pitääkö yhdistelmästä vai ei. Itseäni alituinen lauluun purskahtaminen ei innosta, mutta täytyy myöntää, että sanan ja musiikin liitto on saatu Suruttomissa toimimaan. Laulut vievät teosta eteen päin ja avaavat sitä suuntiin, joihin Canth näytelmässään vain vihjaa.

Suruttomat on lähes läpisävelletty, ja lauluja on paljon. Tyyliltään ne vaihtelevat kansan- ja mustalaismusiikista vaikutteita hakevista iskelmiin. Matti Puurtisen sävelkieli on melodista, ja Heikki Salon sanoittamista lauluista syntyy teokseen oma kaari. Salo tosin on riimitellyt omaperäisemminkin vaikkapa Miljoonasateelle.

Kärsi, kärsi...

Peltola on muuttanut näytelmän nimen Työmiehen vaimostaSuruttomiksi . Mistään työmiehestä ei teoksessa tosiaan ole kysymys, sillä Riston (Mika Honkanen) aika kuluu ryyppäämällä, rahaa keplottelemalla sekä vuoroin vaimoaan Johannaa (Petra Karjalainen), vuoroin mustalaistyttö Homsantuuta (Maria Ylipää) pettämällä.

Suruttomat viittaa uskovaisten käyttämään termiin ihmisistä, jotka eivät piittaa sielunsa autuudesta. Musikaalin nimenä suruttomat satirisoi lentävää lausetta "kärsi, kärsi, niin kirkkaamman kruunun saat", mutta nimi viittaa myös ymmärtämykseen ihmisen haluja ja viettejä kohtaan.

Tämä päivä läsnä

Peltola on kirjoittanut teokseen myös kehyksen, joka tuo uuden ulottuvuuden näytelmään. Esitys alkaa valkolaisten ja romanien tappelusta ja päättyy samaan asetelmaan. Mukana on Riston ja Johannan poika Johannes ja vastapuolella Riston ja Homsantuun poika. Johannesta kasvattava Vappu saa pojan lopettamaan tappelemisen ja kiinnostumaan juuristaan - ja äkkiä koko traaginen tarina onkin muuttunut mahdollisuudeksi uuteen, parempaan ymmärtämykseen.

Yhteys nykyisyyteen on ohjauksessa koko ajan läsnä muutenkin. Jännittävin ratkaisu on äänellinen. Ainakin minulle Topon rooliin valitun laulaja Pauli Hanhiniemen äänessä soi tämä päivä.

Laulupuoli on Suruttomissa kokonaisuudessaan hyvissä käsissä. Petra Karjalaisella ja Maria Ylipäällä on upeat äänet, ja heidän laulussaan on tunnetta ja tulkintaa. Karjalainen tekee muutenkin vakuuttavaa työtä näytelmän keskeisenä henkilönä Johannana. Myös Mika Honkanen hänen renttumiehenään on uskottava.

Ulkoisilta puitteiltaan Suruttomissa luotetaan viitteellisiin ratkaisuihin. Puitteet ovat yksinkertaiset mutta massiiviset, olipa kyse taustalle heijastetuista pilvistä ja hevoslaumasta tai torin ympäristön taloista. Kokonaisuus tuntuu välillä kaatuvan päälle ja tukkeuttavan toiminnan joukkokohtauksissa. Lisäksi näyttämö on lähes koko ajan turhan pimeä.

IRMELI HAAPANEN

Minna Canth - Sirkku Peltola: Suruttomat . Tampereen työväen teatteri, ohjaus Sirkku Peltola, musiikki Matti Puurtinen, laulujen sanat Heikki Salo, kapellimestari Jarno Sinisalo, lavastus Hannu Lindholm, koreografia Virve Varjos, pukusuunnittelu Marjaana Mutanen, valosuunnittelu Timo Alhanen, äänisuunnittelu Affe Käkilehto ja Jarkko Tuohimaa. Kantaesitys suurella näyttämöllä 30.9.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.