Mummi ja hulttio

Paula Heinonen<br />Salon teatterin Olga (Edith Viitanen) ja Rundis (Pasi Nikula) eivät kohtaa miehenä ja naisena.
Paula Heinonen
Salon teatterin Olga (Edith Viitanen) ja Rundis (Pasi Nikula) eivät kohtaa miehenä ja naisena.

Salon teatterin syksyssä nähdään Laura Ruohosen näytelmä Olga, joka sai ensi-iltansa Suomen Kansallisteatterissa 1995. Sen jälkeen Olgan vahvaa tarinaa on esitetty useilla Euroopan näyttämöillä. Laura Ruohonen onkin onnistunut siinä, mitä on joskus pidetty suorastaan mahdottomana suomalaiselle näytelmäkirjailijalle. Hän on lyönyt itsensä läpi jopa Brittein saarilla, missä keväällä sai ensi-iltansa hänen kuningatar Kristiinasta kertova uutuutensa.

Olgaa kuvataan epäsovinnaiseksi rakkaustarinaksi. Nuori, rääväsuinen varas Rundis tunkeutuu yöllä vanhan, yksinäisen Olgan kotiin löytääkseen mitä tahansa rahaksi muutettavaa - ja jää sinne. Aluksi syynä on se, että ei ole muutakaan paikkaa, mutta Olgassa on myös kipinää, joka kiehtoo Rundista.

Kipinää tai sitten ei

Salon teatterin toteutuksessa Rundista esittää antautuvasti Pasi Nikula. Rundis on kirkkaasti ajateltu hahmo, joka tekee selkeän matkan muutokseen. Tarina kallistuukin kertomukseksi hieman enemmän hänestä, kun Olgan hahmossa ei ole samanlaista vahvuutta ja kirkkautta kuin Nikulan Rundiksessa.

Ohjaaja Tarja Saikkosen ja Olgan esittäjän Edith Viitasen ratkaisut Olgan hahmon suhteen hämmentävät. Jo hahmon fyysinen toteutus on hyvin ristiriitainen. Toisaalta Olga heiluttaa reippaasti kirvestä, tanssii ja juosta hömpsyttää kuin Edith Bunker ja toisaalta hän on niin huonokuntoinen, että hän konttaa portaita.

Viitasella on myös taipumusta lausuilemiseen: hän maalailee mielellään pitkiä vuorosanojaan sinänsä kauniisti, mutta unohtaa, että kyseessä on kommunikaatio, dialogi. Rundiksen useaan kertaan eri tavalla esittämä kysymys "mihin sä olet elämäs käyttäny" heitetään syrjään, vaikka se on Olgan hahmon kannalta mielestäni juuri se olennainen asia. Vaikka Olga puhuu silkkimekossa perunamaalle menosta, hän ei ole tehnyt sitä itse.

Salon teatterin toteutuksessa Olgan ja Rundiksen suhde näyttää toteutuvan enemmän äiti-poika - tai mummo-lapsi -suhteena. Vaikka Ruohosen teksti petaa paikan, lavalla ei erotiikka hehku ja loppukohtauksen sanoista huolimatta Olga ja Rundis eivät kohtaa miehenä ja naisena. Nikulan Rundiksessa voisi olla potkua siihen suuntaan, mutta Viitasen Olga piiloutuu mummouden klisheiden taakse.

Ensi-illassaan hieman kiireisen esityksen muista hahmoista nousee vahvimmaksi Hannu Laitisen erikoisliikemies.

Teija Lampelan lavastus toimii. Siinä ei ole mitään ylimääräistä, se käyttää tilan tehokkaasti ja ylös rakennettu ulkoilmaosasto muuntuu syksyisestä ruovikosta Espanjan aurinkorannaksi silmänräpäyksessä.

LAURA NORRMAN

Laura Ruohonen: Olga. Ensi-ilta Salon teatterissa 27.9. Ohjaus Tarja Saikkonen, lavastus Teija Lampela, puvut Sonja Nuutinen, musiikki Jouni Lampinen, valot Mikko Immonen. Lavalla Kaisu Ala-Jokimäki, Hannu Laitinen, Eerik Mäkinen, Pasi Nikula, Keijo Tikkanen ja Edith Viitanen.