Uskomaton ilosanoma Jeesuksesta

Robert Seger<br />Ilosanomaa odottelemassa Tuomas (Jukka Soila,vas ), Jeesus (Juha-Pekka Mikkola), Juudas (Mika Kujala) ja Pietari (Heikki Alho).
Robert Seger
Ilosanomaa odottelemassa Tuomas (Jukka Soila,vas ), Jeesus (Juha-Pekka Mikkola), Juudas (Mika Kujala) ja Pietari (Heikki Alho).

Stand up, Jesus! alkaa räväkästi härkäin kaukalolta. Joosef ja Maria laskettelevat asiakaspalautetta tallimajoituksesta, itäisten maiden tietäjäsedät pölähtävät paikalle ja Jeesus saadaan pyllistettyä maailmaan. Sopukan perjantaisen kantaesityksen huoleton ote evankeliumiin tehdään selväksi heti alkumetreillä. Stand up, Jesus! puoltanee paikkaansa pikkujoulusesongin lähestyessä.

Terävää tekstiä,
kirjavia kuvia

Tuomas Parkkisen teksti leikittelee railakkaasti legendoilla ja historiallisilla tosiasioilla. Puheessa vilahtelevat naistenlehdet, vegetarismi ja verkostomarkkinointi sulassa sotkussa niiden kuuluisien muinaisten roomalaisten ja galilealaisten kanssa. Repliikit ovat lennokkaita ja oivaltavia, tilanteet toimivia. Mukaan mahtuu - aiheen pakosta - laaja latteuksien kirjo, mutta Parkkisen tyyli pitää. Tekstin tasolla.

Nimestään huolimatta ei Parkkisen teksti operoi stand up -komiikan keinoin. Stand up, Jesus! käy läpi tutun kavalkadin Uudesta Testamentista poimittuja satunnaisia Jeesus-bravuureja. Lopputulos on jonkin sortin näytelmällinen sketsijatkumo. Hupikohtausten kanssa vuorottelevat asialleen hitusen uskollisemmat kohtaukset, joissa suolletaan sisältöä ja pysähdellään pohdiskelemaan. Näytelmästä voi halutessaan lukea paljonkin ajankohtaisuuslinkkejä ja teemoja, mutta katsojaa ei siihen juuri painosteta. Esimerkiksi läpi tekstin kulkeva epäilyn ja uskon välinen rajanveto on kiinnostava, mutta sen pohtiminen jätetään katsojan oman aktiivisuuden varaan.

Näyttämötoteutukseen mahtuu keskenään aika kirjavan tyylisiä kohtauksia. On opetuslasten höpsönsöpsö karvat pois -tanssi, Lasaruksen kökkörealistinen irtonumero, tietäjien Viisasten kerhon liki interaktiivinen siirto ja Magdalan Marian vampyyriromanttinen savukonekohtaus Jeesuksen haudalla. Mukana on myös vakavampaa draamaa, esimerkiksi viimeisen ehtoollisen jatkoilla, kun Juudas ja Jeesus puhuvat asioita halki.

Sekalaista
estetiikkaa

Esityksen julistekuva on kiinnostava. Siinä Robert Segerin ikuistama urpo-Jeesus kärvistelee kaavussaan ja pälyilee epäuskoisena puhujaa odottavaa mikrofonia. Hienoisen pettymyksen aiheuttaakin, että lopullinen näyttämökuva ei ole valokuvan lailla ankara, ei sinne päinkään.

Tarja Simosen lavastus on aivan muista maailmoista. Itse asiassa se on kuin halvan pizzerian konkurssipesästä - ja sellaisenaan kiinnostava. Kyhäilty ja heppoisa vaikutelma lyö kättä Parkkisen tekstin kevyen otteen kanssa. Näyttämökuvan keskellä vaaniva ruma aukko, josta Lasarus tulee ulostetuksi ja jonne Jeesus sitten loppujen lopuksi imeytyy, on tosin raskas katsella.

Onneksi Timo Grönroosin tunnelmavalot tyytyvät pääasiassa pehmeästi hyväilemään näyttämön murulattiaa rajaten taustaa pimentoon. Persikkaisista perustilanteista käsin on myös tehosteisimmilla valokohtauksilla enemmän tehoa.

Esityksen estetiikka on epäyhtenäinen. Katsojan hämmennys alkaa jo lippuluukulla, kun hän kuvailemani julisteen nähtyään saa käsiinsä lähinnä joulurauhan julistusta muistuttavan käsiohjelman. Käsiohjelman kanssa samasta maailmasta ovat Simosen suunnittelemat puvut ja Pekka Helysen peruukit. Niiden Raamattu-realismi ei kuitenkaan aivan tunnu istuvan irrottelemaan pyrkivään toteutukseen - tai sitten toisin päin. Jos visuaalinen linjattomuus on ollut tarkoituksellista, herää kysymys, miksei hajanaisuuden hakua ole viety pitemmälle?

Klisheiset musiikit Näyttelykuvineen ja Carmina Buranoineen luovat esitykseen pateettista henkeä. Sekin herättää ihmetystä. Mihin maailmaan, mihin tyyliin minua nyt johdatellaan? Tuskin mysteerikomedialla - jollaiseksi esitys mainitaan - ihan tätä tarkoitetaan.

Sekalaisten
seurakunta

Aika Parkkisen teoksen äärellä ei tunnu hukkaanheitetyltä, vaikka olo esityksen jäljiltä onkin aika intohimoton. Siitä pitävät huolen näyttelijät. Pisimmän korren Galileassa vetää Riitta Selinin esittämä nääs-maalainen Martta. Selin tarttuu rooliinsa jämäkällä irrotteluhengellä. Siinä viedään pakanaa siinä missä sitoutuneempaakin sielua. Toivottavasti hulvattomuus valtaa jatkossa muutkin nasaretilaiset.

Jos ei ole jumalan pojalla elämä helppoa, ei se ole sitä kirvesmiehenkään pojalle. Jeesusta esittävällä Juha-Pekka Mikkolalla on enkelikaverinsa Magdaleenan (Ulla Koivuranta) kanssa näytelmän vaikeimmat paikat. He joutuvat tiputtelemaan hurskaita fraasejaan keskellä toinen toistaan hullunkurisempaa raamatullista perhettä. Jeesustele nyt siinä sitten draamahahmona, kun muut saavat revitellä. Hommien helpottamiseksi on Jeesuksellekin kehitelty kevennyksiä; Messiaan aasinkuvatus kusee maaherran edustustiloihin ja yhteys taivaan isään hoituu kivasti kännykkätyyliin. Jeesuksen ja Magdaleenan kahdenkeskisissä kohtauksissa hahmot tukevat toisiaan ja tilanteet keskittyvät hetkeksi.

Riitta Salmisen blondiherkku neitsyt Maria on säpäkkyydessään tekstinsä tasalla. Hänen aisankannattimenaan harmaantuu Risto Salmi. Muun muassa Tuomasta esittävä Jukka Soila sukkuloi sujuvasti rooleissaan ja on Jeesuksen haudalla pelimannihenkeä penätessään herkullisimmillaan. Myös Mika Kujala nähdään useammassa roolissa, mutta prässäävä äänenkäyttö auttamatta yhtenäistää eri hahmoja. Pietarina charmeeraava Heikki Alho on Jeesus-fanina uskomattoman tosissaan. Siitä kiitos.

ELINA LATVA

Stand up, Jesus! Teksti ja ohjaus: Tuomas Parkkinen. Lavastus ja pukusuunnittelu: Tarja Simonen. Peruukit ja maskit: Pekka Helynen. Valosuunnittelu: Timo Grönroos. Rooleissa: Heikki Alho, Ulla Koivuranta, Mika Kujala, Juha-Pekka Mikkola, Risto Salmi, Riitta Salminen, Riitta Selin, Jukka Soila, Mikko Syrjänen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.