Q-teatteri: Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita

Tanja Ahola<br />Kuoron yhteisöllisyydestä saavat voimaa niin sen vetäjä Aaretti (Taisto Oksanen, vas.) kuin rivikuorolaiset Kerttu (Anna-Maija Valonen-Nylund) ja Markuskin (Tommi Korpela).
Tanja Ahola
Kuoron yhteisöllisyydestä saavat voimaa niin sen vetäjä Aaretti (Taisto Oksanen, vas.) kuin rivikuorolaiset Kerttu (Anna-Maija Valonen-Nylund) ja Markuskin (Tommi Korpela).

Esa Kirkkopellon Q-teatteriin kirjoittaman ja ohjaaman Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita -esityksen nähtyään on vähän helpompi uskoa, että teatterilla voi parantaa maailmaa. Parantaminen on vahvasti esityksen tematiikkaa, niin myös se taudinkuva, joka parantamista kaipaa. Kyse on mielen sairauksista, mutta ei niinkään yksittäisten ihmisten psykofyysisinä tiloina vaan yhteiskunnallisina ja henkisinä oireina.

Karulta tuntuvasta aiheesta synnytetty esitys on yllättävästi vilpittömän, viattoman hauska ja synnyttää katsojassaan energisen, hyvinvoivan olotilan. Toisesta ihmisestä välittävään tapahtumaan osallistuminen saa luottamaan sekä omaan että toisten ihmisten ihmisyyteen.

Yksinkertaista
ja pelkistettyä

Esitys on yksinkertainen ja pelkistetty, paljas näyttämö, paljaat ihmiset. Ainoastaan Janne Björklöfin ja Jarmo Mäkäläisen valot synnyttävät ajoittain näyttämölle vaihtuvia näkymiä yksityisten tilanteiden kuviksi. Ensimmäkseen näyttämö on kuitenkin mahdollisimman sävyttömästi yleisvalaistu.

Tommi Korpela, Leo Raivio, Anna-Maija Valonen-Nylund, Elina Knihtilä, Tarja Nyberg, Jari Hietanen, Taisto Oksanen ja Antti Jaakola tulevat tyhjälle näyttämölle Markuksena, Klasuna, Kerttuna, Tuulikkina, Seijana, Jerrynä, Aarettina ja Terona, väliin yksitellen, väliin porukalla. He ovat "seinän ja kaapin väliin pudonneita" ihmisiä, kuten todetaan teatterin nettisivujen esittelyssä.

Nämä ihmiset löytävät toisensa työvoimatoimistossa, missä psyykkisesti luhistunut psykiatri laitetaan antamaan vetoapua muille yhteiskunnan rattailta kadotetuille. Hänellekin löytyy oma psykiatri, josta myös on vaikea sanoa, kuuluuko hän enemmän hoitavien vai hoidettavien joukkoon.

Juuri tästä esityksessä osaltaan onkin kysymys: se ei jaa rooleja joukosta erilleen, vaan kaikki henkilöt sijaitsevat joukon sisällä. Psykiatrien lisäksi katraaseen kuuluu myös työvoimatoimiston virkailija. Konkreettinen yhdistävä tekijä on joukon mielenvireyden ylläpitämiseksi perustettu kuoro.

Miehitys on hyvin lähellä täydellistä. Näyttelijät kertovat henkilöistään paljon jo olemuksellaan antautumalla henkilöille ja näiden tilanteille suojauksitta. Esityksessä vallitsee yhteinen sopimus tyylistä ja tavoitteista.

Blues heittäytyy
gospeliksi

Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita on saanut alaotsikokseen Blueskomedia, ja musiikilla on esityksessä keskeinen sija. Se esitetään myös yhtä paljain keinoin kuin näyttämökin. Instrumenttina on lähes pelkästään ihmisääni, rytmiä annetaan välillä taputuksin ja tömistyksin, mutta lisävarustelu on jätetty pois kokonaan.

Musiikin toteutuksesta vastaa monipuolinen musiikkimies Vando Suvanto, joka on saanut q-laisten kuoron todella svengaamaan ja soimaan hartaudella ja estottomuudella. Kappaleet on valittu vanhan amerikkalaisen bluesmusiikin aarteistosta, tärkeänä lähteenä on hyödynnetty mm. Sibelius-Akatemian kirjatosta löydettyä 1950-luvun kenttä-äänityksiä sisältävää Folkways-kokoelmaa.

Sanoitukset on käännetty suomeksi, jolloin musiikissa oleva hengellinen viesti ei kätkeydy vieraan kielen fraaseihin. Q-teatterin esityksessä Luoja, luoja, luoja -valituksen kuulee todellisena avunhuutona.

Tavallaan kyse on siis myös uskonnosta yhtenä mahdollisena pelastuskeinona, mutta esitys ei varsinaisesti propagoi uskontoa parannuskeinona, ei ainakaan sinä ainoana oikeana. Tärkeintä on yhteisön muodostuminen ja kaipuu johonkin, mihin uskoa tai luottaa.

Hengellisen kuorolaulun lisäksi esitys esittelee ennakkoluulottoman ja värikkään kirjon hoitokeinoja, jotka enimmäkseen ovat hullumpia kuin ne mielen sairaudet, joita niillä yritetään parantaa, eivätkä ne suinkaan näyttäydy riskittöminä.

Todellisuutta
liki

Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita liikkuu koko ajan niin lähellä tunnistettavaa päivän todellisuutta, että yhteiskunnalliset ratkaisut ja henkisen ilmapiirin, joista esityksen henkilöiden oireet kumpuavat, tuntee samaksi missä itse elää. Esityksen rikas ja runsas komiikka syntyy lyömättömästä taidosta esittää lapsenkaltaisesti sataprosenttisen osuva kysymys tai kommentti oikeassa kohdassa, niin että oivallus pääsee kerta toisensa jälkeen yllättämään katsojan.

Loppupuolellaan esitys kuitenkin leikkaa todellisuuteen niin jyrkästä kulmasta, että kaiken lempeyden jälkeen se tuntuu raa'alta ja epäkohteliaalta. Hurja kummittelukohtaus on kuitenkin täysin johdonmukainen, tarpeellinenkin. Se ravistaa ja havahduttaa siihen, että kaikki ei todellakaan ole hyvin, että vetoapua ja ihmisten huolenpitoa toisistaan todella tarvitaan.

OUTI LAHTINEN

Esa Kirkkopelto: Vetoapua ja läheltäpiti-tilanteita - blueskomedia, ohjaus Esa Kirkkopelto, musiikki Vando Suvanto, visuaalinen suunnittelu Päivi Säävälä-Kirkkopelto, valosuunnittelu Janne Björklöf ja Jarmo Mäkäläinen. Ensi-ilta Q-teatterin isolla näyttämöllä 18.9.