Uudenkaupungin teatteri: Jäi äiti itkemään

Jukka Tyrväinen<br />Juomat maistuvat juhlijoille, olipa syytä juhlaan tai ei. Taitavaa työtä Uudenkaupungin teatterissa tekevät Tytti Hyytiä (vas.) ja Minna Ekholm-Riittiö.
Jukka Tyrväinen
Juomat maistuvat juhlijoille, olipa syytä juhlaan tai ei. Taitavaa työtä Uudenkaupungin teatterissa tekevät Tytti Hyytiä (vas.) ja Minna Ekholm-Riittiö.

Todellisuudessa kaikki puhuvat aina totta. Näytelmissä useimmat valehtelevat. Todellisuudessa ihmisillä on hyvä olla. Köyhiä ja kipeitä ei ole. Näytelmissä raastetaan veresliha näkyville. Todellisuudessa ihmiset ovat ystäviä keskenään. Kukaan ei riitele. Näytelmissä ...

Vai meneeköhän se ihan näin? Kääntäjänäkin tunnetun Leena Tammisen näytelmä Jäi äiti itkemään kertoo kahdesta keski-ikäisestä sisaresta, jotka viettävät yhdessä äitienpäivää. Juhlassa ovat mukana sisarusten aikuiset lapset, ja näytelmä pui ihmissuhteiden verkkoa auki. Pöllytys on rankkaa.

Melko tuoreessa näytelmässään Leena Tamminen loistaa sujuvalla dialogillaan, mutta ennen muuta sillä, että elämän tilkkutäkki paljastuu katsojan tarkasteltavaksi monelta eri suunnalta. Jo tekstin alanimi Paha katharsis ennakoi, mitä tuleman pitää, eikä lupausta petetä. Ei siis välttämättä ole ihme, että Uudenkaupungin teatterin ensi-illassa jotkut katsojat vaipuivat lähes hysteriaan.

Todellisuuden vastaanotto ei ole helppoa, ei edes näyttämöllä nähtynä.

Henkistä
raatelua

Uusikaupunkilaiset harrastajat ovat Jukka Tyrväisen ohjauksessa uskaltautuneet henkisen ihmisraatelun ääreen. Näytelmän viidestä naisesta kukaan ei ole alun alkaenkaan ehjä: takana on kariutunut avioliitto, psykosomaattista sairastelua, alkavaa alkoholismia ja rankkaa itsepetosta.

Maailman outoutta kuvaa, että joukon vilpittömin on ainoa, jota on tutkittu lääketieteen keinoin.

Esityksessä käytetään myös huumoria avuksi, jotta katsoja kykenee selviytymään tarkkailijan tuolillaan. Kirjailija on suomentanut dekkareita, ja myös oman näytelmän juonenkulku on kuin palapelin ratkomista. Vähä vähältä katsoja pääsee tekemään arvioita tapahtumien seuraamuksista sekä nykyhetkessä että fiktion omassa historiassa.

Myös Tyrväisen henkilöohjaus on onnistunutta. Teatterin studionäyttämön intiimiys ei salli lainkaan falskiutta, eikä sitä myöskään näyttämöllä naisten toimissa nähdä. Esityksen rytmityskin on täysin hallussa.

Koko joukko
skarppaa

Viiden harrastajan naisnäkökulma on jo tekstilähtöisesti täysin selkeä. Tässä joukossa mies on joko vain välttämätön paha tai sellainen, jota ei oikeastaan tarvita, mutta josta voidaan poissaolevana puhua. Herkullista onkin seurata, miten Minna Ekholm-Riittiön tulkinta naisellisen naisen ja äidin roolista yhtyvät kokonaisuudeksi, jossa näyttelijä tarkasti tietää, mitä tekee ja miten.

Harvoin harrastaja osaa näytellä näyttelemistä niin taitavasti, kuin mihin Ekholm-Riittiö kykenee.

Juopumuksen tulkitseminen on sekä ammattilaisilla että varsinkin harrastajilla usein pahasti hakusessa. Uudessakaupungissa onnistutaan tässäkin suhteessa. Tytti Hyytiän iskelmälaulaja skarppaa kuten kokenut juoppo tekeekin tarpeen vaatiessa.

Mirja Sinisalon nuori Minna on rakentanut roolinsa kokonaisvaltaisesti. Sekin osa, mikä aluksi tuntuu liioittelulta, on vain kirjailijan luoman hahmon tarkkanäköistä analyysia. Hieno työ.

ERKKI KANERVA

Leena Tamminen: Jäi äiti itkemään . Uudenkaupungin teatteri, ohjaus ja lavastus Jukka Tyrväinen, valot Petri Hatakka, äänet Jari Jalonen, puvut Eeva-Leena Salminen. Ensi-ilta 6. 9.