Tanssiarvostelu: Kvarnström tähän asti

Anna Diehl<br />Cilla Olsen ja Ludde Hagberg häikäisevinä Kenneth Kvarnströmin tanssiteoksessa.
Anna Diehl
Cilla Olsen ja Ludde Hagberg häikäisevinä Kenneth Kvarnströmin tanssiteoksessa.

Kenneth Kvarnströmin uusin koreografia Blind me (Häikäise minut) tarjoaa eräänlaisen synteesin tekijänsä tähänastisesta koreografisesta urasta, johon on tulossa taukoa. Kvarnström nimittäin aloittaa työn tukholmalaisen Dansens Husin johdossa ja ryhtyy byrokraatiksi, kuten hän itse sanoi esityksen jälkeisessä keskustelutilaisuudessa.

Tunnin mittainen teos on kokoava siksikin, että se kierrättää paloja Kvarnströmin aiemmista teoksista, kuten Splitvisionista (2000). Liikekieli on taattua Kvarnströmiä, harkitusti soljuvaa ja virtaavaa liikettä, jossa tällä kertaa korostuvat klassiset port de bras -kädet ja jopa korkeat jalat.

Korkealle kohoaa myös teoksen naistanssija Cilla Olsen lukuisissa osioissa, joissa miestanssijat Mattias Ekholm ja Ludde Hagberg häntä nostavat ja kannattelevat.

Teos on kauttaaltaan riisuttu turhuudesta, ei kuitenkaan askeettiseksi vaan yksinkertaisuudella toimivaksi. Yhdellä sanalla sanottuna Blind me on kaunis. Intensiteetiltään se on rauhaa ja jatkuvuutta painottava, vaikka sisältää ristiriitaisiakin tunnelmia.

Tanssijat läsnä

Vanhemmista teoksista tuttua kovis-Kvarnströmiä ei tässä teoksessa juurikaan näy. Angstisuuskin tulee esiin oikeastaan vain yhdessä kohtauksessa. Siinä Cilla Olsen blondiperuukissaan rimpuilee lattialla miesten singotessa häneen valokiiloja taskulampuillaan. Tämä naishahmo lähenee edellisen Feel My Breath -teoksen (2002) edustamaa tunnelmaa.

Humoristi-Kvarnström puolestaa tulee esiin miestanssijoitten duetossa, joka on Olsenin väkivaltaisen soolon yhdenlainen vastinpari. Siinä missä Olsen näyttäytyy haavoittuvalta naiseudessaan, ovat miehet taas hassuissa karvahousuissaan muistumaa ironisoidusta alkumiehisyydestä, miesten yhteisöllisyydestä, joka saa myös eroottisen leikin piirteitä.

Cilla Olsen on häikäisevä tanssija, upea ilmaisussaan ja tekniikaltaan. Hänen läsnäolonsa kirkastaa teoksen. Myös miestanssijat tavoittavat vaativan liikekielen. Tanssijoiden yhteistyö on saumatonta ja heidän ajoittainen hymynsä on aitoa.

Visuaalinen teho

Teos koostuu toisiinsa linkittyvistä sooloista, duetoista ja trioista. Lavastuksena toimii takaseinälle ripustettu alumiinisuorakaiteista muodostuva seinä, joka muuttuu valaistuksen myötä.

Tanssi tapahtuu ajoittain pimeällä näyttämöllä. Suurena kontrastina pimeydelle toimivat kohtaukset, joissa kirkas, kattokruunumainen valo sananmukaisesti häikäisee. Visuaalisesti teos on vaikuttava ja hallittu kuten Kvarnströmin teokset aina.

Musiikkina toimii teoksen toisen miestanssijan, Hagbergin, erilaisia ääniefektejä hyödyntävä rytmipeite, jonka sävyissä on ahdistavampaa tunnelmaa kuin liikkeessä. Musiikkina käytetään myös barokin aikaista William Lawesia, jota soitetaan myös väärin päin. Tämä korostaa teoksen jännitteistä tunnelmaa.

Blind me tarjoaa kauttaaltaan hienon kokemuksen. Kun keskustelutilaisuudessa kysyttiin Kvarnströmin suhdetta aiempiin teoksiin, tekijä sanoi katsovansa aina eteen päin eikä miettivänsä menneitä teoksiaan ollenkaan. "Yksi teos on ohi, sitten seuraava", Kvarnström sanoi ja kuulosti melkein vakuuttavalta.

KAISA KURIKKA

Helsingin Juhlaviikot: Blind me . Konsepti ja koreografia Kenneth Kvarnström, musiikki Ludde Hagberg, William Lawes, valot Maria Ros, äänet Johan Adling. Aleksanterin teatteri, Helsinki, 6.9.