Turun kaupunginteatteri: Viirun ja Pesosen synttärit

Jane Iltanen<br />Viiru (Miia Saarinen, oik.) pyörittää Pesosta (Esko Aarre-Ahtio) miten tahtoo, tai ainakin Viiru niin luulee.
Jane Iltanen
Viiru (Miia Saarinen, oik.) pyörittää Pesosta (Esko Aarre-Ahtio) miten tahtoo, tai ainakin Viiru niin luulee.

Tuskinpahan ihan kaikki uskoivat kymmenen vuotta sitten, että brändi-ajattelu toimisi teatterissa. Kirjailija-kuvataiteilija Sven Nordqvistin satuhahmojen kohdalla Turun kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämöllä näin on käynyt. Hienoa on, että näin on saanut käydä.

Lastenteatteri on moniaalla pakkopullaa kaikille, niin tekijöille, teatterille kuin aikuisyleisölle. Turussa maalaisukkelin ja hänen puhuvan kissansa kanssa on toisin, eikä tahti muutu uusimmassa ViirusPesos-jutussa. Kontakti yleisöön toimii, lapset ovat välittömän innostuneita ja aikuisetkin hyrissevät.

Vannoutuneimmat vanhemmat saattavat tosin muistaa, että sarjan toinen osa, Viiru ja Pesonen telttailevat, oli jota kuinkin sama juttu kuin nyt nähtävä. Silloinkin Orfeus-kukko kanalassa hoiti machomaisesti aurinkolasit silmillä hommiaan eli yritti pitää Rilla-kanansa ja muut kotkottajat kurissa.

Hammasjättihauki

Esko Aarre-Ahtio on alusta saakka tulkinnut tekohampaillaan taiteilevan hyväntahtoisen lattiakanafarmarin hahmon. Hän on myös ensimmäisiä Pesosia lukuun ottamatta ohjannut kaikki esitykset. Niinpä uusin seikkailu, Viirun ja Pesosen synttärit vie katsojat tuttuun ja ihan vähän vain kaikkein pienimpiä pelottavaan Pikkolo-maailmaan.

Emmekä me pienimmätkään pelkää edes hammasjättihaukea sen jälkeen, kun huomaamme, että periaatteessa se on samantapainen nukkehahmo kuin monet muutkin. Näkemäni ennakkoesityksen jälkeen oli mukava seuralaisen kanssa muistella, miten monta nukkehahmoa kukin osaa lastata laivaan. Lasketaanko puhuvat kierot lierot nukkehahmoiksi, ja entä liehuva huivi?

Aarre-Ahtion ohjaus löytää isojen aatelinjojen lisäksi tien myös pienen ihmisen sydämeen tarkkojen yksityiskohtien avulla. Koukku iskee siiman päässä pörräten kaislaan ja katsojan aatoksiin.

Löysin rantein

Aarre-Ahtion Pesonen ottaa elämän kaarteet näennäisesti löysästi, mutta tosiasiallisesti hän pitää hyvää huolta lähimmistään. Pannukakkuhan maistuu aina, mutta ei sitäkään voi syödä ihan ilman syytä. Siksi Viirulla on tänä vuonna jo kolmannet synttärit joulun jälkeen.

Aivan kuten näyttelijänä Esko Aarre-Ahtio luo Nordqvistin piirroshahmosta ihan oikeasti elävän ihmisen, myös Miia Saarisen Viiru on sillä tavalla kissa kuin mitä nyt ihminen kissa voi olla. Viiruhan pyörittää Pesosen vaikka häntänsä ympärille ilman että Pesonen sitä panee merkille. Paitsi että nuorinkin katsoja sisimmässään tietää, että Pesonen sisimmässään tietää.

Parivaljakkoa täydentää Raino Rissasen Kosonen, naapuriystävä, joka ei sisimmässään niin paljon tiedä. Kososelle toki pannari maistuu.
ERKKI KANERVA

Sven Nordqvist Esko Aarre-Ahtio: Viirun ja Pesosen synttärit. Turun kaupunginteatterin Pikkolo-näyttämö, sovitus, ohjaus ja lavastus Esko Aarre-Ahtio, musiikki Joona Lukala, puvut teatterin puvusto ja Aarre-Ahtio, valot ja äänet Jarno Harakkamäki, Tuomas Rissanen, Jim Lindholm ja Lasse Onninen.