Linnateatteri: Rämäpää ja Rääpäle

Rääpäle ja Rämäpää (Sami Rannila) joutuvat seikkailulle avaraan maailmaan.
Rääpäle ja Rämäpää (Sami Rannila) joutuvat seikkailulle avaraan maailmaan.

Annika Eräpuron viime vuonna ilmestynyt lastenkirja Rämäpää ja Rääpäle kertoo kahden veljeksen selviytymistarinan. Veljesten vanhemmat häviävät kotisaaren upotessa. Onnekkaasti selviytyvät lapset joutuvat avaraan maailmaan. Onneksi Rämäpää on taitava tanssija ja veljeähän ei jätetä.

Turkulainen Linnateatteri on tuoreeltaan napsaissut Eräpuron muikeaan kirjaan kiinni. Sami Rannilan dramatisointi noudattelee pääosin Eräpuron luomia rakenteita, joskin pari hahmoa on näyttämösovituksesta jätetty pois.

Mikko Koukin ohjausote puolestaan lähestyy Coen veljesten elokuvista tuttua asetelmaa. Rämäpää (Sami Rannila) on tosin sankari, mutta häntä on helppo uunottaa, hyväuskoinen kun on. Pikkuveli Rääpäle (esityksessä käsinukke) sen sijaan on pippurinen vastahankailija, jolle naisväki eli sutturat muodostaa uhan. Koskaanhan ei voi tietää, milloin joku hepsankeikka nappaa Rämäpään. Miten veljen selkärepussa asuvan Rääpäleen sitten kävisi?

Neuvoja jaellaan

Nunnavuoren koululla pidetyn ensi-illan atmosfääri myötäilee Linnateatterin edeltäjän Turun uuden teatterin kiertueperinteitä. Tavalliseen voimistelusaliin viety esitys on kevytlavasteinen pläjäys, joka kuitenkin - onneksi - kasvaa sisältönsä vuoksi varteenotettavaksi lastenkulttuurin edustajaksi.

Rämäpää ja Rääpäle edustaa sitä kulttuuria, jossa hyvyys ja neuvokkuus (veljekset ynnä Vakava Valma) voittavat julkean ja etuja kahmivan huijaripuijarin Manu Gerin. Happy end on katsojan aavistettavissa ja tunnelma on lapsikatsojien joukossa tiheä. Hyviä neuvoja Rämäpäälle annetaan tuon tuosta, ja toisaalta inhan Manun (Valtteri Roiha) kähminnöille murjaistaan selvä vastalause.

Lapsetkin tajuavat, että ihmisten maailma on ihmisten itsensä luoma. Miksi siis hyvät eivät voisi voittaa epämoraalisia?

Ketkulle kyytiä

Rämäpää ja Rääpäle on esityksenä sekä lapset että aikuiset huomioon ottava. Niinpä aikuiset nauravat Valtteri Roihan härskille Manolito-tyypille, jonka olemus yllättäen lähestyy teatteri Suden Moli´re -tulkintoja. Lapset ihastelevat Sami Rannilan rodeo-tyyppistä country-joiuntaa, jii-haa.

Ohjaajan idea Rääpäle-käsinuken notkeasta nukettajan vaihdosta inhimillistää repussa asuvaa ipanaa. Rannilalta ei edellytetä vatsasta puhumisen taitoa, mikä kylläkin entisestään tehostaisi esitystä.

Kolmannessa ihmisroolissa oleva Tuula Hänninen on valinnut puhetavakseen kimityksen. Tässä esityksessä kimitys toimii tehokeinona, sillä Vakavasta Valmasta kehkeytyy hieman yksinkertaiselta vaikuttava tyyppi. Jokainen joutuu katsomossa näin miettimään ihmisyyden olemusta. Hyväksyäkö sulava ketku Manu Geri, joka puheellaan manipuloi vai vilpitön siivoojaneito, joka ei retoriikalla loista.
ERKKI KANERVA
Annika Eräpuro: Rämäpää ja Rääpäle , dramatisointi ja sovitus Sami Rannila. Linnateatteri, ohjaus Mikko Kouki, lavastus ja nuket Niina Parjanen, valot ja äänet Jarkko Suo, puvustus Kirsi Vaara. Ensi-ilta 11.3.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.