Maailman ympäri
harpulla ja huilulla

• Duo-ilta 23.9. Sibelius-museossa. Päivi Severeide, harppu; Johanna Vänttinen, huilu; Heidi Iisalo, tanssi. Sallinen, Shankar, Mauldin, Piazzolla, Melartin.

Harpusta ja huilusta on moneksi. Sen todistivat Päivi Severeide ja Johanna Vänttinen, jotka johdattivat täyden Sibelius-museollisen kierrokselle maailman ympäri keskiviikkona.

Duo-illan sooninen tutkimusmatka käynnistyi Suomesta ja kiersi Intian kautta Pohjois-Amerikkaan ja edelleen Argentiinaan, palaten sitten ylimääräisessä numerossa takaisin Pohjolaan.

Lauri Sallisen Triptyykissä kaikui tilausteoksen kantaesitysmaakunta Kainuu. Kansallismaiseman kuohuvat kosket, honkien humina ja solisevat purot saivat rinnalleen luonnon ankaruuden tulkinnassa, jossa idylliset kuulokuvat sulautuivat harpun rungon kopistelusta ja kielten napauttelusta syntyviin, muodon rikkoviin abstrakteihin aksentteihin.

Ravi Shankarin L’aube enchantée ser le Raga ”Todi” maalasi betonisen salin lämpimin aamunkoiton sävyin nimensä mukaisesti.

Länsimaiseen sävelasteikkoon sovitettu sitar-kappale kasvoi huimiin mittoihin: alun vähäeleisesti pulppuavasta harpputyöskentelystä kaksikko kiri lopussa kipakoihin, temmoltaan hengästyttäviin juoksutuksiin.

Heidi Iisalon tanssi toi tulkintaan paitsi visuaalisen ulottuvuuden, myös yllättävän soivan lisäelementin: plastinen liike ja tanssijan rannekorujen helinä syvensivät sävellyksen etnistä ulottuvuutta. Moniulotteisesta teoksesta vaikuttavine yksityiskohtineen muodostuikin illan huipentuma.

Michael Mauldinin Birds in Winterin kuusi preludia harpulle valottivat instrumentin temaattisia ulottuvuuksia Shankaria minimalistisemmin. Severeide hallitsi varmasti amerikkalaissäveltäjän ideoiden kaaren kuvallisista ja lyyrisistä sävyistä tummaan dramatiikkaan.

Varsinaisen ohjelman lopuksi Astor Piazzollan Histoire du tango hahmotteli neljässä osassa argentiinalaisen kulttuuri-ilmiön vaiheet 1900-luvun alun bordelleista moderniin konserttisali-ilmaisuun.

Duon näkemyksissä toteutuivat aiheeseen liittyvä lihallinen traagisuus ja edelleen Piazzollalle ominainen sähäkkyys. Teokseen kirjoitetut ragtime- ja jazz-sävyt sekä tango nuevon mystinen ulottuvuus sen sijaan jäivät välittymättä.

Severeide ja Vänttinen olivat varanneet encoreksi Erkki Melartinin Sonaatin toisen osan, joka päätti maailmanympärysmatkan suomalaiskansallisiin kuviin. Ne jäivät kuitenkin valjuiksi aiemmin kuullun rinnalla – Shankarin sijoittaminen päätösnumeroksi olisi ehkä suonut paremmin tilaa muille sävellyksille.

MATTI KOMULAINEN