2000-luvun alkuun osuneita menestysvuosia seuranneen suvantovaiheen jälkeen Anssi Kela teki paluun kotimaisen popmusiikin eturiviin viime vuonna ilmestyneellä albumillaan Anssi Kela. Hänen tapauksensa lienee selvimpiä esimerkkejä siitä, ettei menestystä voi pitää varsinkaan taiteen parissa milloinkaan itsestäänselvyytenä.

Niinpä Kelakin on tehnyt lujasti töitä oman artistikuvansa monipuolistamisessa. Päivitetyn soundinsa lisäksi mies on muun muassa kirjoittanut kirjoja ja juontanut tv-ohjelmaa. Kela on myös tehnyt ainakin yleisön kannalta kiinnostavaa työtä purkamalla muusikon elämään liittyviä myyttejä aktiivisesti sosiaalisessa mediassa.

Artistin saavutuslista sai keskiviikkona jälleen lisää täytettä. Kela esiintyi Turun Logomossa nelikymmenhenkisen Helsingin poliisisoittokunnan kanssa, aivan kuten iltaa aiemmin Helsingin Savoy-teatterissa. Konsertin otsake oli kenties hieman hämäävästi Poliisi Kelaa, sillä ohjelmisto koostui arviolta puoliksi hieman perinteisemmästä puhallinorkesterille sovitetusta musiikista ja puoliksi Kelan tuotannosta. Toisaalta tämän kaltaiset konsertit ovat oivallisia keinoja laajentaa omaa musiikkimakua huomaamatta. Sinänsä suurten orkestereiden ja populaarimusiikintekijöiden yhteistyöt eivät ole enää nykyään mitään järin harvinaisia. Raja-aidat ovat ryskyneet alas tälläkin saralla, ja hyvä niin.

Kipinä yhteiskonsertteihin syntyi alun perin virkavallan puolella. Vuonna 1947 perustettu Helsingin poliisisoittokunta on näkyvä osa poliisin edustustoimintaa. Nykyisin Sami Ruusuvuoren johtamana puhallinorkesteri on tehnyt aiemminkin sukelluksia niin sanotun kevyemmän musiikin maailmaan.

Konsertin avasi teemaan sopivasti Georg Malmsténin Sinitakkien marssi. Valinta kunnioitti Malmsténia myös toisessa mielessä. Molli-Jori toimi itsekin orkesterin kapellimestarina vuosina 1948–1965. Illan aikana kuultiin musiikkia myös muun muassa Gustav Holstilta sekä Suomessa pitkään vaikuttaneelta, viime marraskuussa edesmenneeltä Luis Pasquet’lta. Ennie Morriconen Cinema Paradiso tuotiin yleisön kuultavaksi solisti Stefan Stanciun sävykkään panhuilunsoiton johtamana.

Anssi Kelan tuotannosta orkesteri oli valinnut esitettäväksi kymmenkunta omaa suosikkiaan. Sovitukset vaihtelivat koko orkesterin arsenaalia hyödyntävistä kevyempiin ja leikkisämpiin. Välillä puhaltimet sysättiin kokonaan syrjään taputus- , kuoro- ja koreografia osuuksien tieltä. Parhaiten puhallinsovitusten tuoma kerroksellisuus tuntui istuvan Kelan uusimman albumin kahdeksankymmentälukua henkiviin kappaleisiin Levoton tyttö ja Miten sydämet toimii? sekä encorena kuultuun Nummelaan. Myös artisti itse tuntui viihtyvän vauhtiin päästyään. Tuli jopa mieleen, josko Kelan kannattaisi jatkossakin liittää keikkakokoonpanoonsa pysyvästi pieni puhallinsektio.

TUOMO YRTTIAHO

Poliisi Kelaa. Anssi Kela ja Helsingin poliisisoittokunta Logomossa keskiviikkona 12.2.