Lauluyhtye puhutti korinttolaiskirjeellä ja huvitti vesipulloilla

• Katedraali soi -kirkkomusiikkiviikon päätöskonsertti Turun tuomiokirkossa 10.2. Lauluyhtye Luminos, Jukka Pietilä, baritoni, Markku Hietaharju, cembalo ja urut. Turun filharmonisen orkesterin kvintetti.

Ruskolla 2009 perustettu lauluyhtye Luminos asteli sunnuntaina Tuomiokirkon lavalle Johann Sebastian Bachin Toccatan (d-molli) säestyksellä.

Urkuri Markku Hietaharjun vakuuttava tulkinta barokkiklassikosta loi Katedraali soi -kirkkomusiikkiviikon päätöskonsertille arvokkaan latauksen.

Juhlallinen tunnelma oli kuitenkin pian kääntyä huvittavaksi. Laulajat eivät suinkaan nousseet korokkeelle vaikkapa kynttilöitä kantaen, vaan kaikilla oli mukanaan vesipullo, joka asetettiin oman paikan taakse ennen muotoon järjestäytymistä. Epäolennainen ja viaton maneeri pisti silmään ainakin kirkkomiljöössä. Tunnin mittaisen konsertin pystyy laulamaan ilman vesihörppyjäkin.

Täyteläisellä soinnillaan 13-henkinen Luminos osoitti kuitenkin olevansa vakavasti otettava naiskuoro. Äänialat olivat keskenään tasapainossa, ja sektioiden sisällä äänet soivat homogeenisesti. Alttojen tumma ja lämmin sävy antoi musiikille vakuuttavan pohjan, kun taas sopraanojen heleät äänet nostattivat musiikin kirkkaaseen loistoonsa. Pidin siitä, ettei vibratoa käytetty.

Konsertin kohokohdaksi nousi Pekka Kostiaisen Rakkaus on kärsivällinen. Hienon sävellyksen naiskuorosovitus sai arvoisensa tulkinnan, kun Luminos puhutteli tuntuvasti sävelten lisäksi tekstillä. Katkelma ensimmäisestä korinttolaiskirjeestä sykähdytti mieleenpainuvasti. Taiteellisen johtajan, Sauli Hannukselan, tekemät sovitukset olivat kauttaaltaan onnistuneita.

Johtajaa vailla

Kuoro oli kutsunut vierailevaksi solistiksi Turun tuomiokirkkoseurakunnan kanttorin, baritoni Jukka Pietilän. Hänen ääneensä olisi toivonut Antonio Vivaldin Magnificatissa samanlaista karakteria kuin myöhemmin esitetyssä Olli Kortekankaan Isä Meidän -teoksessa. Siinä Pietilän ääni kaikui jylhänä kuoron ja Turun filharmonisen orkesterin kvintetin säestyksen yläpuolella. Tosin jälkimmäisenkin aikana kuuli, ettei Pietilän ääni ollut parhaassa terässä.

TFO:n jousiviisikko pysytteli säestäjänä. Taisi olla riittävästi tekemistä siinä, että musiikki säilyi yhtenäisenä. Kvintetti, kuoro, solisti ja Hietaharjun soittama cembalo ovat yhdessä suuri kokoonpano, kun edessä ei ole kapellimestaria.

MATTIAS MATTILA