Konserttiarvio: Ihan oikeaa musiikkikomediaa

Big Bang Siegfried.

Turun filharmoninen orkesteri johtajanaan Erkki Lasonpalo sekä Petri Bäckström ja Jouni Bäckström, laulu, Jukka Nykänen, piano, Jonne Valtonen, sovitukset, Tony Park ja Aitor Basauri, ohjaus sekä Ville Virtanen, valovisualisointi. Konserttitalossa 20.10.

Big Bang Siegfriediä hehkutettiin esittelyteksteissä ”vatsalihakset nyrjäyttävän hauskaksi” musiikkikomediaksi. Noin kovien ennakko-odotusten asettaminen on vaarallista, mutta torstaina ne kyllä lunastettiin hienosti. Ja mikä parasta, Big Bang Siegfried on musiikkikomedia, jossa komiikka on ihan oikeasti musiikillista. Musiikkikomedioitahan on joka teatterin ohjelmistossa mutta vain nimellisesti: usein komiikka tulee jostain muista lähteistä kuin itse musiikista.

Petri ja Jouni Bäckströmin ja pianisti Jukka Nykäsen kolmikko on esittänyt samaista teosta klubiversiona nimellä The Fabulous Bäckström Brothers Show, mutta nyt nähtiin ja kuultiin orkesteriversion Suomen ensiesitys.

Kehyskertomuksessa laulajaveljekset ajavat Fiatilla Route 66 -tietä halki Yhdysvaltojen kohti Hollywoodia. Pikkuveli Jouni haluaa tutustua kunnolla isoveljeensä Petriin, jolla on rooli Wagnerin Siegfriedinä. Nykänen on mukana Petri Bäckströmin säestäjänä, ja hän valmistelee myös oopperaansa Jumalhiukkanen. Matkan varrella kuullaan sitten Wagnerin lisäksi musiikkia laidasta laitaan, Abbasta Stravinskyyn.

Puolalainen musiikintutkija Zofia Lissa oli ensimmäinen, joka yritti laittaa musiikillisen komiikan ilmiöitä järjestykseen. Big Bang Siegfriedin hauskuus onkin kuin Lissan vuonna 1938 julkaiseman Über das Komische in der Musik -kirjoituksen luokitteluista peräisin.

Komiikkaa voi Lissan mukaan synnyttää sointiväri (tässä Valkyyrioiden ratsastus melodikoilla soitettuna), dynamiikka (orkesterin hiljentäminen kännykkäsovelluksella), muoto (Johnny Cashin Ring of Firen itsepintainen toistuminen johtoaiheena), melodia ja harmonia (yllättävät teemanpilkahdukset Star Warsista, Dallas-tv-sarjasta tai Sandstormista) tai rytmi (Cup Song Stravinskyn Kevätuhrin tahtiin). Toisinaan kuulija ei tiennyt, oltiinko tosissaan vai ei, esimerkiksi Petri Bäckströmin vibrato kolmesti toistetussa korkeassa a:ssa oli mehukkaasti koomisen ja ei-koomisen rajalla.

Hauskuutta ammennettiin myös fyysisestä komiikasta. Jouni Bäckström on opiskellut laulamisen lisäksi näyttelemistä ja Petri tanssia, joten valmiuksia löytyy, ja niitä käytettiin moniulotteisesti hyväksi.

Fyysisellä puolella mentiin Monty Pythonin ja Marx-veljesten hengessä joko suoraan kohelluskomediaan tai sitten absurdimpiin ulottuvuuksiin. Huippuhetkiä olivat nauhalta tulevien äänien päälle näytelty kung-fu-kohtaus ja Route 66 -kappale, jonka kolmikko soitti pianoa ja toisiaan pyörittäen.

Verbaalista komiikkaakin oli, esimerkiksi Jouni Bäckströmin esittämässä Monty Python -henkisessä Wagner-hahmossa, mutta Big Bang Siegfriedin paras puoli oli se, että musiikki sai niin keskeisen roolin. Bäckströmit ja Nykänen ovat erinomaisia koomikoita, ja orkesteri hoiti hommansa moitteettomasti. Yleisö nauroi ääneen, ja 12-vuotias poikani Jimikin totesi teoksen ylittäneen odotukset.

Tomi Norha

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.