Joan Armatrading on löytänyt
itsestään blueskitaristin

Joan Armatrading soittaa entistä bluesimmin.
Joan Armatrading soittaa entistä bluesimmin.

• Joan Armatrading yhtyeineen ja Lisbee Stainton soolona Helsingin Savoy-teatterissa 18.5.

Tutustuin Saint Kittsin saarelta Länsi-Intiasta kotoisin olevan laulaja-lauluntekijän Joan Armatradingin, 59, musiikkiin nyt jo edesmenneen turkulaisen äänilevyliikkeen pitäjän ja kulttuurientusiastin Pentti Siivosen suosiollisella avustuksella: ”Penalle” oli taas kerran kertynyt pahvilaatikkoon pino tuote-esittelijältä jääneitä kannettomia vinyylejä.

Kiinnostukseni Armatradingin musiikkiin laimeni 1980-luvun alussa hänen trubaduuri- ja folk-tyylinsä vaihtuessa koneistetumpaan pop-poljentoon. Uudelleenlöytäminen tapahtui Yle Teeman mainion musiikkiohjelman, Jools Holland Shown kautta parisen vuotta sitten.

Noihin aikoihin musiikin printtimedia kertoi myös Joan Armatradingin löytäneen itse itsensä uudelleen: Britanniaan jo lapsena vanhempineen muuttaneesta lauluntekijästä oli tullut taitavasti sähkökitaroiva ja laulava bluesmuusikko.

Tiistai-iltana Armatrading esiintyi kolmijäsenisen yhtyeensä kanssa Helsingin Savoy -teatterissa. Lämmittelijänä kuultiin 2000-luvun uuden brittiläisen folk boomin nuoriin lupauksiin lukeutuvaa Lisbee Staintonia.

Armatrading nousi kaksi vuotta sitten Into The Blues -albumeineen myös Billboardin blues-musiikkilistan kärkeen. Tekijä oli teoksellaan bluessarjan Grammy-ehdokkaanakin.

Nyt hän on uudella, 20. albumillaan This Charming Life vääntänyt turboruuvia vielä piirun verran ärhäkämpään suuntaan. Lavalla kitaran sointiväreissä vaihtelevat Santana, Van Halen ja Gary Moorekin.

Toisaalta Joan Armatrading ei ainakaan vielä paini instrumentalistina ja esiintyjänä aivan samassa sarjassa slide-kitaristinakin mainetta niittävän Bonnie Raittin kanssa.

Vaikka äänenvoimakkuussäätimien nupit eivät kaakkoon kurkottaneetkaan, tuhti kitarasaundi, soolot, riffit ja jalkapedaaleilla toteutetut efektit painoivat välillä alleen Armatradingin hyvän alttoäänen ja tarttuvat melodiat.

Niistähän hänet yhä vieläkin 35 vuoden jälkeen parhaiten tunnetaan ja tunnistetaan. Help Yourself ja Show Some Emotion laulut toimivat myös sähköisinä versioina.

Onneksi Joan Armatrading malttoi välillä luopua sähköisestä työvälineestään ja palata trubaduuri- ja folklaulajan työkeinoihin ja sille osaamisalueelle, jolla hän on lauluntekijänä persoonallisimmillaan. Hänen ensimmäinen hittinsä Love and Affection on yhä lajityypin kärkiluomuksia.

Lämmittelijänä toiminut Lisbee Stainton oli mielenkiintoinen uusi tuttavuus ja lisä täällä äskettäin vierailleen folklaulaja Vashti Bunyan ja vaihtoehtofolkin uusien tähtien Devendra Banhartin sekä Joanna Newsomin rinnalle. Staintonilla oli tarjota ensi kuulemalla muutama yhtä tarttuva sävelmä – esimerkiksi Red, Just Like Me ja Never Quite An Angel – kuin Suzanne Vegallakin 1980-luvun puolivälissä. Aika kuitenkin vasta näyttää, onko nykyisestä folkin uuskierrätyksestä pysyvämmäksi majakaksi tai kiintopisteeksi.

Musiikin merkityksethän ovat nykyisin huomattavasti löyhemmät kuin vielä muutama vuosikymmen sitten.

JARMO WALLENIUS

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.