Lauluja armon kaihi silmissä

TS/Jonny HolmÈn<br />Susanna Haavisto asteli muistojen bulevardilla juhlakonsertissaan.
TS/Jonny HolmÈn
Susanna Haavisto asteli muistojen bulevardilla juhlakonsertissaan.

Susanna Haavisto Turun konserttitalossa lauantaina. Haavisto (laulu), Lenni-Kalle Taipale (piano, kosketinsoittimet), Jarmo Nikku (kitara, mandoliini), Juha Tikka (bassot, piano) ja Harri Ala-Kojola (rummut).

Susanna Haavistolla on syytä juhlaan tänä syksynä. Lokakuun alussa laulaja ja näyttelijä täyttää 50 vuotta. Tuosta ajasta puolet on kulunut erilaisilla estradeilla teatterista laululavoille ja televisiosta valkokankaalle.

Eilinen edessäni -juhlakiertue koostuu vajaasta paristakymmenestä konsertista ja limittyy Haaviston muihin töihin, muun muassa Brel! -musiikkinäytelmään.

Taiteilijan mukaan työhuoneen siivoamisesta käynnistynyt kiertue teemoittuu aikaan ja tukeutuu ajatukseen, että tulevaisuus rakennetaan menneelle. Illan mittaan elämää pohdittiin monesta näkökulmasta.

Haavisto johdatteli teoksiin omakohtaisilla tarinoilla ja sytytti samalla yksittäisiin kappaleisiin uusia merkityksiä - hyvä laulu kun mukautuu matkalla karttuneisiin kokemuksiin.

Kaksituntisesta konsertista muodostuikin vaikuttava välitilinpäätös, jossa asteltiin pää pystyssä rakkauden ja muistojen bulevardilla - mennyttä ymmärtäen.

Ammattilainen lavalla

Konserttitalossa Haaviston näyttelijäkokemus näkyi ja kuului esiintymisvarmuutena: taiteilijalta sujuivat yhtä lailla polveilevat tarinat kuin tekstiä alleviivaavat pienet eleet. Yleisön niukkuus ei näyttänyt vaikuttavan esitykseen millään tavoin. Haavisto loi puolityhjään saliin lämpimän tunnelman vähäeleisesti ja luontevasti.

Haaviston itseironia lämmitti mieltä ja kuroi kiinni lavan ja katsomon välistä etäisyyttä. Välittömyys ei maistunut opetellulle roolille vaan esiintyjän olemuksesta oli aistittavissa oikeat tunteet ja ihminen niiden takana.

Ilta käynnistyi tuttavallisella tervehdyksellä ja sitten mentiin elämänmakuisesti teoksesta toiseen. Väliajan jakama konsertti pysyi pääosan ajasta kosketusetäisyydellä suomalaiseen arkeen, ihmissuhteisiin ja perheeseen. Irtiotoissa Unicefin hyväntahdon lähettiläs muun muassa muistutti maailman muista lapsista.

Ohjelma koostui poiminnoista vuosien varrelta. Bravuurien kuten Tyttö ja tanssiva karhu , Joka pojalla on siivet , Nuorallatanssija , Robin Hood ja Kanssasi on niin hyväolla ohella kuultiin muun muassa Kraanat auki -lauluiltamateriaalia.

Tunteiden virrassa

Siinä missä Haavisto osaa esiintyjänä vetää kuulijan lähelle, osa teksteistä toimii päinvastoin. Esimerkiksi Erossa kipeä teema verhotaan lyyriseen nokkeluuteen mutta kielikuvat vain vaimentavat särmät. Vastaava tunne hiipi mieleen Äiti Teresan inspiroimassa kappaleessa Vanha viisas tuli ; hyvää tarkoittava maailmansyleily jäi etäiseksi.

Konsertin tunnelma olikin tihein ja samalla koskettavin, kun Haavisto lauloi asiat halki, poikki ja pinoon. Esimerkiksi suorapuheisesta myötäelämisen ja keskinäisen kunnioituksen ylistyslaulusta Minä katson sinut kehkeytyi yksi illan huippukohdista.

Yleisestä elämänfilosofiasta Haavisto palasi illan perusteemaan. Robin Hood kajahti puolentoista vuosikymmenen takaa lähes nostalgisena muistelona - tosin elämäänsä kriittisesti tarkastelevan aikuisen aistien läpi suodattuneena.

Sairastunut sinuun linkittyi puolestaan Haaviston Turun vuosiin. Omakohtainen laulu soi nyt elegantin jazzahtavasti ja seesteistä vaikutelmaa alleviivasi Juha Tikan bassoliu'uttelu. Komeaa kuultavaa tarjosivat myös Nuorallatanssija ja Kanssasi on niin hyvä olla . Teosten sirkusmaisen räiskyvät sovitukset kipinöivät kontrasteja viiltäviin teksteihin.

Haaviston tunnetuimpia levytyksiä on Odotusta Pariisissa , jonka koiranleuka-Tikka on kuulemma määritellyt "pula-ajan Piafiksi". Hector-sanoitus ja Michel Legrandin sävelmästä sovitettu Usko kevääseen jäivät konsertin ainoiksi viittauksiksi Haaviston hyvin tuntemaan ranskalaislaulustoon. Varsinaista Piafia ohjelmistoon ei ollut otettu mukaan ja hyvä niin, sillä Pariisin varpuseen usein liittyvä traagisuus ei olisi oikein istunut illan tunnelmaan.

Konsertin lopulla poikettiin vielä Brasiliaan kappaleessa Tehtävä . Se kuten seisaaltaan annetuilla aplodeilla palkittu ensimmäinen encore On kyyhkynen erehtynyt erottuivat kokonaisuudesta, mutta edukseen. Päätöskappaleen Elämä kassiin tavoin ne nostivat katseen etuhorisonttiin - elämä jatkuu.

MATTI KOMULAINEN

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.