Ooppera jota Bach
ei säveltänyt

Aikamatkailu on ehkä hauskin ajatusleikki, jota voi yksinään leikkiä. Jos mielikuvitusta ja keskittymiskykyä riittää, sen kanssa saa esimerkiksi tylsän, monta tuntia kestävän automatkan sujumaan juohevasti. Edellyttäen tietysti ettei itse aja.

Musiikki tarjoaa aikamatkailuun uskomattoman rikkaat puitteet, kuten Taite-oopperaseurue on oivaltavasti Herkules -oopperassaan käytännössä tuonut julki. Musiikkihan taidemuotona tapahtuu ajassa, joten jokainen minkä hyvänsä teoksen esittäminen ja kuunteleminen on aikamatka.

Mikko Koivusalon kirjoittama libretto on moraliteetti, joka pohtii urheilun etiikkaa, yksittäisen urheilijan kunniantuntoa, valintojen vaikeutta ja niiden seuraamuksia. Vaikka aihepiiri onkin moderni, sen käsitteleminen klassisen mytologian tyylissä ja hengessä toimii mainiosti.

Musiikki on valittu Johann Sebastian Bachin pienen formaatin maallisista kantaateista, joita sellaisinaankin voisi nimittää pienoisoopperoiksi, kuten kapellimestari Anssi Mattila käsiohjelmakommentissaan huomauttaa. Pragmaattisiin päämääriin tähtäävä ekskursio barokkiajan kantaatteihin onkin musiikillinen aikamatka parhaasta päästä.

Rohkeita oivalluksia

Vaikken Bachin maallisia kantaatteja juuri tunnekaan, niiden musiikki on hyvinkin tuttua. Bach hahmotteli lukemattomat musiikilliset ideansa - joskus ihan viimeisteltyyn asuun saakka - usein melko triviaaleihin yhteyksiin säveltämissään kappaleissa ja käytti niitä sitten uudelleen joko sellaisinaan tai eri tavoin muokattuina suurissa kirkkoteoksissaan.

Koska Bach itse oli siis mitä aktiivisin ja mestarillisin omansa ja muiden kirjoittaman musiikin kierrättäjä, miksi meidän sukupolvemme muusikoiden pitäisi muka olla niin häveliäitä siveydensipuleita, etteivät käyttäisi mahdollisuutta hyödykseen.

Tämä tietysti edellyttää, että tehtävän kimpussa ovat ensiluokkaiset asiantuntijat, joita onneksi Suomessakin riittää. Anssi Mattilan suvereeni Bachin tuotannon tuntemus yhdistettynä hyvään makuun ja pistämättömään osaamiseen käytännön muusikkona on taannut Herkuleessakin nautittavan lopputuloksen.

Musiikillisen kokonaiskuvan rohkein, terävin - ja ehkä hienoin - oivallus on g-molli urkufantasian ujuttaminen mukaan, vieläpä oopperan kulminaatiopisteeseen ja vieläpä sähköuruilla ja sähkökitaralla esitettynä. Samanaikaisesti sankari Herkules on lavalla silmäkkäin valintojensa lopputuloksen kanssa, ja hirviö Hydra ilmestyy tanssien pitkän soolon.

Erinomaisen tehokas kohtaus, jonka voimaa lisää sähköisten soitinten mukanaan tuoma soinnillinen vieraannutusefekti.

Orkesterissa selkäranka

Taite-oopperaseurue on saanut uransa mittaan aikaan yhtä sun toista kiinnostavaa, nimenomaan vanhemman musiikin alalla. Erityisesti mieleen tulee kuuden vuoden takainen Jean-Féry Rebelin Ulysse , joka sekin toteutettiin Mattilan muokkaustyön pohjalta.

Kuten silloin niin myös nyt produktion selkärankana on barokkimusiikkiin spesialisoitunut Kuudennen kerroksen orkesteri, joka soittaa ehdottoman tyylikkäästi ja ammattitaitoisesti.

Yhdistysmuotoisen oopperaseurueen ei arvatenkaan ole helppo kilpailla parhaista solistivoimista maksukykyisempien instituutioiden kanssa, mutta vallan kelvollisella miehityksellä Herkulesta tehtiin.

Jaakko Kortekangas oli ilmeikäs keihäänheittäjä-Herkules, mutta hänen musiikillisen suorituskykynsä heikkoutta pitää ihmetellä. Kortekangas oli tuon tuostakin ihan metsässä tempojen ja rytmin yksityiskohtien kanssa. Kapellimestari tosin seisoi solistien takana, mutta kaiketi laulajilla oli jossain monitori, josta seurata lyöntiä.

Samaa ongelmaa ei havainnut muissa solisteissa. Tanja Kauppinen-Savijoki Herkuleen vaimona ja Mari Palo keihäänheittäjäkollegana tekivät oivalliset suoritukset, samoin Niall Chorell urheilulääkärinä ja doping-pusherina. Pienemmissä rooleissa oli tehtävän mittaiset laulajat.

Tuon edellä mainitun sähkökitaraosuuden soitti muuten Anssi Mattila itse.

MATTI LEHTONEN

• Herkules . Johann Sebastian Bachin kantaattien musiikista muokattu ooppera (libretto Mikko Koivusalo) Aleksanterin teatterissa 26. 8. Dramaturgia Koivusalo ja Satu Rasila, ohjaus Ville Sandqvist, koreografia Kirsi Saastamoinen, lavastus Carolus Enckell, puvut Jaana Kurttila, valot ja äänet Janne Teivainen, musiikin johto Anssi Mattila. Rooleissa mm. Jaakko Kortekangas, Mari Palo, Tanja Kauppinen-Savijoki, Niall Chorell ja Matti Lehtinen.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.