Nina Simone

Nina Simone (oik. Eunice Waymon, 1933-2003) oli verraton laulaja, monessa mielessä. Hivelevän tekniikan ja persoonallisen äänen ohella solistia oli mahdoton määritellä yksiselitteisesti. Muun muassa gospelia, bluesia, poppia, bossaa, musikaalisävelmiä sekä jazzin ja soulin keskeisiä standardeja levyttänyt Simone olikin taiteilijana tavattoman monipuolinen.

Moniulotteisuus kumpusi naisen taustasta ja elämänkokemuksista. 1930-luvun pulavuosina Yhdysvaltain etelävaltioihin kuuluvassa Etelä-Karoliinassa syntynyt Simone näki amerikkalaisen rotusortojärjestelmän läheltä. Uskonnollinen perhe puolestaan kouli Simonen henkistyneeseen maailmankatsomukseen.

Kasvatuksen ja todellisuuden kontrasti peilasi Juilliardissa klassista pianoa opiskelleen Simonen keskeisistä töistä. Mustien kansalaisoikeustaistelun myötä Simone tarttui kantaaottaviin teemoihin 1960-luvulla.

Monitaiturin elämäntyöstä on julkaistu vähälle aikaa huomattava otos. Simonen kaikki Philipsille 1964-1965 tekemät levytykset on koottu Four Women -kansioon. Kermanväristä nahkaa jäljittelevään rasiaan pakattu urakatsaus näyttää käytännössä, miten Simone toteutti visiotaan kahlitsemattomasta itseilmaisusta.

Näiden lisäksi laulajan RCA-levytyksiä vuosilta 1967-1974 on nyt saatavana sekä alkuperäisten albumien näköisinä pahvikansipainoksina että useita levyjä sisältävinä cd-paketteina.

Identiteetin kirkastaja

Nina Simonelle itseilmaisu oli synonyymi käsitteelle vapaus. Tätä hän harjoitti ilman, että musiikkia saattoi karsinoida yksiselitteisillä määritteillä. Tiiviillä luomiskaudella 1964-1965 syntyneet seitsemän Philips-albumia piirtävät häkellyttävän monitasoisen muotokuvan kohteestaan.

Simonea on tulkittu muun muassa kansalaisoikeusliikkeen ja afroamerikkalaisen identiteetin soihdunkantajana. Musiikissa tämä pamfletistinen puoli on häivytetty osaksi kokonaisuutta: Simone julisti sydämen kautta, ei yksin järjen äänellä. Maestron mielestä moniarvoiseen, vapaaseen taiteeseen kuului avoimuus kaikille vaihtoehdoille, niin Martin Luther Kingin rauhanomaiselle vastarinnalle kuin jyrkemmillekin näkemyksille.

Ilman ennalta määritellyn muodon kahletta naisen levytykset ovatkin kantaneet uusille kuulijoille. Esityksistä väkevimpiä on rasismin mekanismeihin pureutuva otsikkosävelmä Four Women . Poliittisuuden ohella Simone oli paljon, paljon muutakin. Esimerkiksi Simonen liveversio Gershwinien I Love You, Porgysta nousee siiville omillaan, ilman mielleyhtymiä aiempiin (vaikkapa Miles Davisin tai Billie Holidayn) näkemyksiin.

Vastaava omalaatuisuus leimaa koko neljän cd:n pakettia. Mitähän esimerkiksi Bertolt Brecht ja Kurt Weill olisivat tuumineet Simonen pukiessa Pirate Jennyn varsin (alkuteokselle uskolliseen) weimarilaiseen asuun levytyshetkellä 1964 - aikana, jolloin päivän klangi oli vallan jotain muuta?

Repertuaarin laajuus ei lakkaa ihastuttamasta. Rosteriin mahtuu niin ikään Cole Porterin ikivihreitä, Charles Aznavourin ja Jacques Brelin chansoneja sekä yleensä muiden käsialanäytteinä pidettyjä järkäleitä, kuten I Put A Spell On You ja Don't Let Me Be Misunderstood.

Oli aihio kuitenkin mikä tahansa, Simonen näkemys pureutui sävelmän ytimeen: alkukielellä esitetty Ne me quitte pas on yhtä viiltävä kuin Brelin originaali. Juuri eriparisista standardeista esitetyt tulkinnat korostavat Simonen lähestymistavan ainutlaatuisuutta. Naisen kupera ja aavistuksenomaisen käheä fraseeraus tuntui sopivan kaikenlaiseen materiaaliin.

Loistokkaan antologian kruunaa muun muassa Miles Davisin ja John Coltranen klassikkoalbumien Kind Of Blue ja A Love Supreme tekemisestä kirjat urakoineen mikrohistorioitsija Ashley Kahnin syväterävyydessään tyhjentävä essee.

Maailmankansalaisuus kasvatti

Simone jätti Yhdysvallat 1960-luvun lopulla sekä poliittisten että henkilökohtaisten syiden ajamana. Kosmopoliitti asui muun muassa Barbadoksella, Liberiassa ja Sveitsissä. Viime vuotensa hän vietti Ranskassa, jossa myös kuoli.

Yhteiskunnallinen aktiivisuus kaikui vuosikymmenen taitteen RCA-levytyksissäkin. Simone kirjoitti ja levytti useita mustien kansalaisoikeustaisteluun linkittyneitä lauluja kuten Why? (The King Is Dead) ja To Be Young, Gifted And Black , jotka löytyvät albumilta 'Nuff Said (1968) ja livelevyltä Black Gold (1970).

Myös tulkittaviksi valitut laulut oli usein ladattu poliittisilla merkityksillä. Esimerkiksi It Is Finished -albumin (1974) Hoyt Axton -coverin The Pusher saattoi kuulla mustia yhteisöjä rappeuttavan huumeongelman kommenttina, vaikka kappale oli alunperin syntynyt aivan muuhun yhteyteen.

Konserttilavalla Simone oli kotonaan - kaikkiaan neljä naisen yhdeksästä RCA-teoksesta oli nauhoitettu yleisön edessä. Westburyn musiikkimessuilla tallennettuun 'Nuff Saidiin kiteytyy, miten suvereenisti solisti suoriutuu monisäikeisestä laulustosta ja saa voimakkaasti tunteisiin vetoavat sosiopoliittiset huomiotkin sovitettua ohjelmaansa.

Useita alkuperäisalbumeja paketoivat Simone-cd:t sisältävät molemmat yhden levyharvinaisuuden. To Love Somebody / Here Comes The Sun -niputuksen ensimmäisellä puoliskolla kuullaan Simonen omintakeiset näkemykset esimerkiksi Leonard Cohenin Suzannesta sekä Bob Dylanin The Times They Are A-Changing -kappaleesta. Loppupuolelta korvaan jää paljaaksi riisuttu näkemys George Harrisonin Here Comes The Sunista , joka oli samalla levyn nimiteos.

Harrison ( My Sweet Lord, Isn't It A Pity ) on tutkittavana myös sotilastukikohdassa taltioidulla livelevyllä Emergency Ward , joka on Emergency Ward / It Is Finished / Black Gold -kokoelman erikoisuus. Levyllä Simone saa tuekseen täyden gospel-kuoron, jonka läsnäolo alleviivaa solistin sakraalista taustaa.

MATTI KOMULAINEN

Nina Simone: Four Women - The Philips Recordings . Neljä cd-levyä, Verve/Universal.

Nina Simone: Sings The Blues, Silk & Soul, 'Nuff Said, Black Gold, Here Comes The Sun, It Is Finished . Cd-levy, RCA/BMG.

Nina Simone: To Love Somebody / Here Comes The Sun, Emergency Ward / It Is Finished / Black Gold . Cd-levy / kaksi cd-levyä, BMG.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.