Johann Tilli Kakskerrassa

Suomi on oopperarintamalla ollut vuosikymmenten kuluessa tunnettu maailmalla ennen kaikkea matalista miesäänistä, sellaiset nimet kuin Kim Borg, Martti Talvela, Matti Salminen ja Jaakko Ryhänen puhuvat puolestaan.

Nyt näyttää pää tulleen vetävän käteen. Ryhänenkin käy jo kuuttakymmentä, mutta mitat täyttävää seuraajaa hänelle ei näytä profondobasson fakissa löytyvän. Astetta kevyempää kyllä, sillä basso cantanten äänityyppiä edustaa maassamme muutama etevä laulutaiteilija, esimerkiksi Sami Luttinen.

Johann Tilli kävisi äänivarojensa puolesta edellä mainitun kunnianarvoisan nelikon manttelinperijäksi, kävisi komeasti. Tillin ääni on mehevästi jymisevä, kimmeltävästi soiva, yönmusta basso, jonka rahkeet niin volyymin kuin äänialan laajuudenkin puolesta ovat valtaisat.

Tältä osin hänen voisi ajatella olevan mielenkiintoista kuultavaa esimerkiksi suurissa venäläisissä ja saksalaisissa basso-osissa, joita laulaen hän työtään tekee maailmalla. Oman kansallisoopperamme vähäveriseen bassokalustoon Tilli olisi kaivattu testosteroniruiske, mutta eipä häntä tällä haavaa taida saada kotikonnuille kiinnitetyksi.

Tilli esitti yhdessä puolisonsa Nina Tillin kanssa sunnuntaina Kakskerran kirkossa tiiviin ohjelman tuttua ja hiukan vieraampaa kirkkomusiikkia ja sai pienen kirkon kiviset seinät vavahtelemaan.

Oskar Merkikannon lauluja esitetään suhteellisen harvoin kokonaisina opuksina. Kuitenkin niiden painoarvo siten kävisi parhaiten selville, kuten nytkin opuksen 74, Haudoilla , ollessa kyseessä. Tillin pariskunta ylsi tulkinnallisesti illan parhaaseensa, syvällisiin pohdintoihin ja vakaviin tuntoihin.

Niin ainutkertainen kuin Johann Tillin ääniaines onkin, se on kuitenkin erinomaisen leimallisesti oopperatehtäviin trimmattu, vailla lied-tulkin herkkyyttä. Ote on kauttaaltaan massivinen, mitä alleviivaavat skuuppialukkeet ja hiljaisten nyanssien puute. Oi muistatko vielä sen virren tuntui kiusallisen makeilevalta maneerimaisesti viljeltyine glissandoineen.

Nina ja Johann Tilli esittivät ohjelman lopuksi negro spiritualeja ja Esa Pyöriän lauluja. Nuottien esillä pitäminen jätti hiukan puolivillaisen vaikutelman varsinkin viimemainitussa osastossa, jota bassolaulaja tavasi suoraan pahvista.

MATTI LEHTONEN

Johann Tilli, basso ja Nina Tilli, urut ja piano Kakskerran kirkossa 27.6. - Merikanto, Kuusisto, Pyöriä, negro spiritualeja.

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.