Kevätuhri on myllytyksensä arvoinen

Tehdäänpä lähtökohta heti selväksi: Kevätuhri on mielestäni paras koskaan sävelletty teos. Sen vaikutukset 1900-luvun musiikkiin ovat huikeat, teoksen kaikuja kuulee uuden taidemusiikin lisäksi esimerkiksi elokuvissa.

Kevätuhrin keskeisimmät uudistukset liittyvät yhtäältä riitasointuiseen harmoniaan, toisaalta monimutkaiseen ja usein itsenäisen aseman saavaan rytmiikkaan. Näin sanotaan käsiohjelmassa eikä yhtään valehdella.

Vaikka kaikki edellä sanottu puhuu Kevätuhrin erityislaatuisuuden puolesta, jää teoksen perimmäinen paremmuus kuitenkin selvittämättä, koska kuvaus sopii moneen muuhunkin musiikkiin.

Äly
ja tunne

Teosta edeltävässä näytelmässä Stravinski sanoo olevansa "lapsi, joka yllättyy joka kerta, kun osuu oikeaan, kun älylliset spekulaatiot ja liioitellut tunnemyrskyt ovat ajaneet minut mielipuolisuuden rajoille". Teoksen lumovoima piileekin mielestäni juuri tällä suunnalla: älyn ja tunteen äärimmäisen onnistuneessa liitossa ja siinä, että kumpikin puoli on poikkeuksellisen moniulotteinen.

Ensinnäkin: toisin kuin 1900-luvun merkkiteokset yleensä Kevätuhri ei erityisen hyvin avaudu analyysiin - siitä ei löydy mitään yleistä systeemiä tai kaavaa, ja siksi sen älyllistä antia ei saa tyhjennettyä millään mittarilla.

Toiseksi sen emotionaalinen kieli on niin väkevää, ettei kukaan voi jäädä kylmäksi. Tunnepuolenkin mahti piilee kuitenkin lopulta monitulkintaisuudessa.

Esimerkki puhukoon puolestaan: Käsiohjelmassa Kimmo Korhonen kuvaa toisen osan avausjaksoa "mietteliään rauhalliseksi". Mietteliään rauhalliseksi! Minä olen aina kokenut kyseisen kohdan äärimmäisen surun musiikillisena manifestina; olivathan laskevat astekulut jo barokin ajan affektiopissa surun merkki.

Orkesterin
loistava kokonaisuus

Kevätuhrin orkesterinkäsittely on antiteesi klassis-romanttiselle traditiolle. Aiemmin jouset olivat poikkeuksetta orkesterin ydin, kun taas Kevätuhrissa muu orkesteri eli puhaltimet ja lyömäsoittimet nousivat pääosaan.

Syy perinteiseen jousien ylivaltaan on käytännöllinen: puhaltimet ovat jousia arempia, kiksien ja muiden epätarkkuuksien riski on suurempi. Niiltä ei vältytty keskiviikkoisessa kantaesityksessäkään. Erityisesti hiljaisemmissa kohdissa soitto oli paikoin laiskahkoa.

Yleisesti ottaen iso orkesteri soitti kuitenkin erinomaisesti, ja kuului selvästi, että varsinkin Uhritanssiin oli panostettu. Erityismaininnan ansaitsee Jarmo Korhosen fagotti, joka aloitti teoksen sävykkäästi ja kauniisti.

Stravinski on sanonut, että hänen musiikkinsa kestää esityksissä "melkein mitä muuta tahansa, mutta tempo ei saa olla väärä eikä epävarma". Tässä suhteessa kuulija sai olla levollinen, sillä kapellimestari Tibor Bog´anyi piti hyvää huolta tempojen luontevuudesta. Orkesterin balanssi oli myös kohdallaan, ja Bog´anyi poimi taiten yksityiskohtia esiin suurimmistakin sointimassoista.

Yksittäisten iskujen paikalleen osumisen kyttääminen voi olla hauska ja antoisakin harrastus Kevätuhrin kuuntelijalle, mutta hölmöä. Jalkapallo-ottelussa voi kritisoida askelkuvioita tai auenneita kengännauhoja, mutta viime kädessä lopputulos, kokonaisuus ratkaisee.

Jos poikkeuksellisen konsertin aloittanut näytelmä jättikin lattean jälkimaun, oli Turun filharmonisen orkesterin Kevätuhri sykähdyttävä, mieleenpainuva, kerrassaan loistava kokonaisuus. En varmasti ollut ainoa, jonka elimistö tuntui illan päätteeksi kääntyneen parin kierroksen verran ympäri.

Hankala
"Tähtikasvoinen"

Ensimmäisellä puoliajalla näytelmän sisään sijoitetut musiikkikatkelmat Tulilinnusta ja Petrushkasta olivat niin lyhyitä, ettei niiden arvioinnissa ole erityisesti mieltä. Kun orkesteri kerran oli paikalla, olisi ollut mielekästä kallistaa vaakaa puheesta musiikin hyväksi.

Debussylle omistettu kuoroteos Tähtikasvoinen on Stravinskin itsensä mukaan "eräässä mielessä 'radikaalisin' ja vaikein teokseni" - ja tämän sanoessaan säveltäjä eli sentään jo dodekafonista kauttaan.

Kuulin teoksen ensimmäistä kertaa, enkä nyt ihmettele, ettei sitä esitetä juuri missään. Tähtikasvoinen on hyvin vaikeaa ja epäkiitollista laulettavaa, sen harmoniat ovat sameita ja rytmiikka hankalaa. Hitaan pulssin päällä kuullaan nopeahkoja kulkuja, joissa sanojen ja erityisesti runsaiden konsonanttien samanaikainen toteuttaminen on lähes mahdotonta.

Orkesteri ja CCA:n mieslaulajat selvisivät esityksestä vain kohtalaisesti. Tässä pelissä kaikki panokset oli sijoitettu Kevätuhriin .

Tehdessään Kevätuhrista Turkuun näin suurimuotoisen Tapauksen idean isä Tero-Pekka Henell lukeutuu kansanvalistajien ja säveltaiteen asian edistäjien aateliin.

TOMI NORHA

Skandaali! Konserttitalossa 24. 9. Turun filharmoninen orkesteri johtajanaan Tibor Bog´anyi sekä CCA-kuoron mieslaulajat.