Jazzlaulussakin soi nyt kantrin kaipuu

Tuoreiden instrumentalistien vanavedessä jazzin näyttämölle lipuvat nyt myös uudet ja kasteenraikkaat laulajattaret. Muun muassa Quintessence-yhtyeen vokalistin Emma Salokosken tuntevat jo elektropopin ja sähköisen jazzin harrastajien lisäksi myös jopa edesmenneen pilapiirtäjä Karin määrittämät "kunnolliset ihmiset".

Oulusta lähtöisin oleva Johanna Iivanainen nousi otsikoihin viime maaliskuussa hänen voitettuaan ensimmäisenä suuren kansainvälisen levy-yhtiön ja Suomen jazzliiton yhteisesti lanseeraman upouuden jazzpalkinnon.

Parhaillaan laulajatar on enteellisesti Savonlinnasta alkaneella Jazzliiton syyskiertueella. Turun päivänä Johanna Iivanaisen yhtye esiintyi Raision kirjaston Martinsalissa. Yleisöä oli paikalla runsaasti.

Kyky välittää
kokemuksiaan

Yhteistä 1970-luvulla ja sen jälkeen syntyneillä kotimaisilla naisartisteilla on Sibelius-Akatemian jazzosastolla ja Pop & Jazz Konservatoriosssa saadusta koulutuksesta riippumatta tai juuri sen takia, että he laulavat hyvin: ääni ja englannin kielen artikulointi ovat kohdallaan. Iivanainenkin on Carita Holmströminsä, Carly Simoninsa, Joni Mitchellinsa ja Norah Jonesinsa kuunnellut ja omaksunut.

Oma ohjelmisto omakohtaisine kertomuksineen ja arkisine havaintoineen on uskottava ja toimiva. Iivanaisella on halu ja kyky välittää kuulijalle jotakin elämäntilanteestaan tässä ja nyt sekä menneestä ajastaan. Optimismi on oululaisen futuristinen perusvire.

Free Control- ja Free For All -yhtyeissä nimien mukaisesti vapaamuotoista lauluilmaisua toteuttava Iivanainen on omissa ympyröissään laulaja/lauluntekijöiden ja trubaduurien tiellä. Runsaan tunnin mittaiseen ohjelmistoon osuivat balladit, southern rockit, jazzikas country ja joiku.

Nukkumatti
pysyi hereillä

Instrumentalistisolistina oli Free Control -kokoonpanon vetäjä Mikko Iivanainen, jonka mainio legato siivitti eteläisen I'm Waiting -rockinkin lentoon. Toisaalta hänen särökäs soittonsa piti Nukkumatin duettotulkinnassakin hereillä. Kitaristin värikirjo ulottui Santana-saundista Frisell-vääntöön. Hitillinen Hold On -country taas toimi hauskasti rumpali Mikko Kaakkuriniemen vispilöiden varassa.

Ylläsjoen kuu -joiku korosti lopuksi Johanna Iivanaisen kotoista pohjoista ulottuvuutta, mutta tämäkin laulu raamitti häntä enemmän omaehtoisena musiikin välittäjänä kuin Angelien, Mari Boinen tai Björkin perässähiihtäjänä.

Toivottavasti laulajattaren omaa musiikkia on pian saatavana digitaalisena tallenteena, sillä kvartetin äänimiehen nukahtamisen vuoksi konsertin yleisvolyymi repäisi aivan liian usein sanat Iivanaisen suusta.

JARMO WALLENIUS

Johanna Iivanainen Band Raision kirjaston Martinsalissa sunnuntaina 21.9. Johanna Iivanainen, laulu; Mikko Iivananinen, sähkökitara; Lasse Lindgren, sähköbasso; Mikko Kaakkuriniemi, rummut.