Paikka, symbolit ja väri
Reidar Särestöniemen taiteessa

Reidar Särestöniemi: Taivaaseen on monta tietä (Taivaanjaaran januskavot).
Reidar Särestöniemi: Taivaaseen on monta tietä (Taivaanjaaran januskavot).

• Harvoin lempeä tuuli puhaltaa arktisille jängille -näyttely Turun taidemuseossa 28.4. saakka.


Paikalla on poikkeuksellinen merkitys Reidar Särestöniemen (1925–1981) taiteessa. Reidarin paikka oli Ounasjoen varrella sijaitseva Särestön tila Kittilän Kaukosessa. Alussa oli isoisä Heikki Kaukosen peräpohjalaista rakennusperinnettä edustava vanha Särestö. Kun mainetta ja menestystä alkoi tulla, nousivat Särestöön Raili ja Reima Pietilän suunnittelemat galleria- ja asuinrakennukset ja – vuoden 1977 tulipalon jälkeen – Pietilöiden piirtämä uusi ateljee-asunto.

Reidarin aikaan vielä tietön Särestö sijaitsee sata kilometriä Napapiiristä pohjoiseen. Kolmensadan kilometrin mittainen, sadan kosken ja nivan Ounasjoki saa alkunsa Enontekijän Ounasjärvestä. Kittilä sijaitsee kutakuinkin joen keskijuoksulla. Ounasjoen uomaa pitkin lentävät villihanhet ja joutsenet, kirjoittaa Merja Isomaa-James näyttelyluettelossa, jossa Reidarin taiteen tematiikka ja tekniikkaa avautuu komeasti usean kirjoittajan toimesta.

Luonto ja eläinmaailma mutta myös huoli luonnon raiskaamisesta välittyvät Reidarin Lapin kesän tapaan kiihkeästi kukkivassa taiteessa. Isomaa-James kirjoittaa, että Reidarin taustassa olivat läsnä Alma-äidin kautta myös Pohjois-Norjan kulttuuri sekä lähistön saamelaiskulttuuri. Näin Särestöniemen taiteesta tulee lantalaiselle selkeästi jotain eksoottista ja ”toista”.

Rämeiltä
jaaroihin

Rovaniemen taidemuseon julkaisema näyttelyluettelo on lantalaiselle opettavaista luettavaa. Soisessa Suomessa suolla on monta nimeä – korpi, räme, neva, letto, luhta, lähteikkö. Jänkä on suotyyppimääritelmän mukaan harvapuinen räme, kirjoittaa Maria Ronkainen. Reidar koki Ronkaisen mukaan itsekin olevansa ”jänkä, josta maanalaiset vedet virtasivat jokiin yhtyäkseen kaukaisiin meriin”.

Porot ja riekot, jängät ja letot eivät siis ole vain aiheita, vaan myös symboleja. Monimutkaisempi symboli on taivaanjaara, sarvipäisen pässin ja mäkättävän taivaanvuohen hybridi, jonka Isomaa-James tulkitsee taiteilijan allegoriseksi omakuvaksi.

Kaksinkertaisesta omakuvasta on Isomaa-Jamesin mukaan kyse, kun jaarajumala kuvataan sielunlintu riekko olkapäällään. ”Lapin keisari” Reidarin persoonassa eli vahva performatiivinen ulottuvuus, hän myös ”esitti” taiteilijaa ja Lapin shamaania. Tämä rikkaalla paletilla väritetty taiteilijakuva toi julkisuutta – ja myyntiä – mutta myös nakersi Reidarin taiteen uskottavuuspohjaa. Näin ei ole enää.

Saamelaisuuteen kuuluva vikkelä muuntuminen ihmisestä eläimeksi oli keino visualisoida piilotetumpia henkilökohtaisia merkityksiä. Homoeroottinen halu saa ilmauksensa viiksekkäiden ilvesten, karhujen ja hylkeiden hahmoissa. Homoseksuaalisuus laillistettiin Suomessa vasta vuonna 1971 ja kehotuskieltopykälä oli voimassa aina vuoteen 1999 saakka.

Symboleja
riittää

Avattavia symboleja Reidarin taiteessa siis riittää. Myös esittävyytensä kautta maalaukset ottavat etäisyyttä modernismiin. Teknisesti ne ovat lähempänä modernismin materiaalimaalausta, vaikka työskentely olikin kaikista säännöistä vapaata. Yksinkertaistaen on kysymys kerroksittain maalatusta öljystä ja temperasta, lasuurista ja pastoosista, paksusta palettiveitsirappauksesta ja raaputtamalla paljastamisesta.

Väri-ilmaisultaan Reidar oli aikaansa edellä – ”antimoderni pinkki” ei olekaan 2000-luvun naismaalareiden keksintö. Maalausten vaikuttavuus perustuu värien uhkeaan aistivoimaan. Ne ”kuvaavat” sammalta, kesäyön valoa, ruskan palettia ja ensilunta, ja samalla sisäistä paloa. Suopursun kukinnot kylpevät oranssin ja violetin meressä. Punaiset, preussinsiniset, purppurat ja keltaiset hehkuvat intensiivisesti. Efekti on maksimalistinen.

Tietysti Särestöniemen maalaukset sijoittuvat myös taiteen kontekstiin. Kevyesti raaputtamalla saa esille esihistoriallisia luolamaalauksia, Andrei Rublevin ikoneita, Bysantin varisevia freskoja, Marc Chagallin, ekspressionisteja ja informalistisia materiaalimaalareita. Paikan henki on kuitenkin tätä kulttuurista konseptia väkevämpi.


LARS SAARI

Reidar Särestöniemi: Ilves.
Reidar Särestöniemi: Ilves.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.