Ihmiskriitikko ruoskii
vakosamettihumanisteja

•  Tommi Melender: Ranskalainen ystävä. WSOY 2009. 238 s.

Luin lehdestä, että ”maailma pitää pelastaa kulutuskulttuurin liekeistä”. Ja tietysti kulttuurisivulta, sillä politiikassa, taloudessa ja urheilussa kaksi raamatullista metaforaa samassa lauseessa olisi jo liikaa ja yksi asia liian vähän.

Samanlaisia saarnoja, joissa ihmisen toimeentulo ja luonnon tila ovat muuttuneet elämästä eskatologiaksi, näkee nykyään yhtenään. Ja lisää löytyy Tommi Melenderin romaanista Ranskalainen ystävä, jonka ensimmäisellä sivulla Amerikka on ”Babylon” ja sinne matkaava ihmissalakuljetuksen uhri on tietysti ”Babylonin portto”.

Kovin paljon pidemmälle ei tosin tarvitse lukea, kun huomaa ettei Melender sittenkään saarnaa ajasta vaan tekee pilaa ajan ilmiöstä.

Kun tapahtumat siirtyvät Ranskasta koto-Suomeen, julkkisluennoitsija Joel Ranto ilmoittaa itse, että synnintunnolle on kysyntää, ja että elämysteollisuudessa kysyntään on tapana vastata: ”Minut oli pestattu tapahtumaan vihaiseksi nuoreksi mieheksi, vaikka ikäni puolesta olin enintään nuorekas. Minun piti haastaa ja kyseenalaistaa, mutta samalla myös hauskuuttaa. Mikään ei hykerrytä humanisteja niin paljon kuin sellaisten ihmisten pilkkaaminen, jotka eivät ajattele yhtä valistuneesti kuin he. Minulle pilkkakirveen rooli luontui, olinhan tehnyt porvareille, teknokraateille ja kristityille irvailusta itselleni elinkeinon.”

Osaksi
hörhöfalangia

Todellisia esikuvia ei erikseen nimetä, näytön perusteella ne ovat silti kuviteltavissa. Kesy mediamoralisti, joka on ilmiantanut vastenmielisen tyhmiksi ja säyseiksi kulutuskapitalismin orjiksi jokseenkin kaikki, paitsi 1800-luvun ranskalaiset kirjailijat ja poptähti Morrisseyn, kuulostaa tutulta.

Suorempi vinkki on Yle:n Voimala-ohjelma, jossa Joel kokee tähtihetkensä. Melender siis liittää hänet samaan hörhofalangiin kuin ohjelmassa oikeasti vierailleet runoilija Timo Hännikäisen, kääntää Antti Nylénin tai filosofi Jukka Hankamäen. Listalla neljäntenä voisi olla myös kirjailija ”Tommi Melender”, mutta enemmän julkisena kuvanaan kuin omana itsenään.

Uuden romaanin kansiliepeestä löytyvän ylistävän arvostelun mukaan edellinen romaani Kunnian mies (2007) oli hyvä, mutta ”ei siksi, että siinä maailma on julma ja moraaliton ja ihmiset sisäisesti tyhjiä suorittajia, sillä sen me tiesimme jo entuudestaan”.

Kun itseensä tyytyväinen sisäpiirin ironia käy vakosamettihumanistien Parnasso-lehdessä yhteiskuntakritiikistä, ei kai enää ole ihme, jos seikkaperäisempään pohdintaan tottunut taloustoimittaja Melender päätti kirjoittaa juuri tämän romaanin.

Kovin jyrkkää rajaa itsensä ja muiden elämäntapaflagellistien välille hän ei silti yritä vetää.

Joelin matka seminaarissa koetusta identiteettikriisistä Ranskaan, jossa kriisissä on ihmisarvo, ei ole suurista nyansseista rakennettu.

Toimittamisen tarkoitus

Suomessa Joel myy kömpelöä ihmisvihaansa markkinatalouden yleisen moraalin analyysina, mutta Ranskassa hän löytää globalisaation liepeillä keinottelevia raiskaajia ja murhaajia, joita kai kuuluukin vihata. Siksi paikka ja kerronnan näkökulma voivat vaihtua, mutta ihmisen epiteetteinä pysyvät ”idioottimainen”, ”kuvottava”, ”pölvästi”, ”vastenmielinen”, ”tyhmä” ja ”ihramaha”.

Joel myös varoittaa etukäteen, ettei hän usko henkiseen kasvuun, joten todellisen julmuuden ja oman pelkuruuden kohtaaminen tarinan myötä ei riitä opettamaan tapamoralistille mihin hän voisi mannermaista sivistystään käyttää. Vielä romaanin lopussakin se on keino katsoa nenänvartta pitkin uutistoimittajaa, joka ei tunnistanut esoteerista Flaubert-viitettä.

Itse asiassa muodikkaan mediakritiikin perimmäinen tarkoitus olikin analysoitu jo kirjan alussa: ”Toimittajat ovat yhteiskunnan moraalittomimpia olentoja, joita pitää pystyssä vain heidän oma likansa ja törkynsä. Vain toimittajien seurassa saatoin tuntea itseni kunnialliseksi ihmiseksi.”

Sohaisu kollegoille vai niille, joita ei näytä julkisessa keskustelussa kiinnostavan muu kuin oma moraalinen etevämmyys jonkun toisen kustannuksella? Kirjailijan etuoikeus on jättää vastaamatta, eikä kovin hyvää suuntaviivaa antanut edes Melenderin blogipalsta, jossa Ranskalaisen ystävän ilmestymisen alla kummasteltiin sormella osoittavaa yhteiskuntakritiikkiä, vaikka toisinaan vikaa voisi hakea ihmisistä itsestään.

PUTTE WILHELMSSON

Tommi Melender nousi Finlandia-ehdokkaaksi vakosamettihumanisteja ruoskivalla romaanillaan Ranskalainen ystävä.
Tommi Melender nousi Finlandia-ehdokkaaksi vakosamettihumanisteja ruoskivalla romaanillaan Ranskalainen ystävä.
Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.