Filosofinen fanikirja Bowiesta

Kirjat

Simon Critchley: Bowie.

Aula & Co.

202 s.

Simon Critchleyn tuoreeltaan suomennettu Bowie on filosofialla kuorrutettu fanikirja. Filosofina paremmin tunnettu Critchley tunnustaa faniutensa heti alussa: ”Kukaan ei ole tuottanut minulle suurempaa mielihyvää läpi koko elämäni kuin David Bowie.”

Critchley nimittää osuvasti Bowieta ”vatsastapuhujaksi”. Sitähän Bowie oli: hänellä oli melkoinen valikoima hahmoja, mutta kaikkien läpi puhui taiteilija itse. Juuri erilaisten identiteettiensä ansiosta Bowie pystyi kertomaan nykyihmisestä ja -maailmasta enemmän kuin yksikään niistä kantaaottavista pelleistä, jotka pitkästyttävät meitä oikeaoppisuudellaan.

Aitouden vaatimus on mielestäni aina ollut rockin suurimpia riesoja. Hauskaa huomata, että Yhdysvalloissa asuva britti on täsmälleen samaa mieltä. ”Nähdäkseni aitous on musiikin kirous, josta meidän on päästävä eroon. Bowiesta on tässä ollut apua. Hänen taiteensa on läpikotaisin keinotekoista ja samalla omasta luonteestaan tietoista illuusioiden juhlaa, eivätkä hänen luomansa väärennökset ole valheellisia vaan koetun, ruumiillisen totuuden palveluksessa.”

Bowie alleviivasi yhä uudestaan identiteettimme haurautta, mutta samalla valoi uskoa siihen, että ”voimme aina luoda itsemme uudestaan”. Critchley menee – Heroes-kappaleeseen viitaten – vielä pitemmälle toteamalla pateettisesti mutta kauniisti, että Bowien kappaleita kuunnellessa ”kuulee ihmeellisen lupauksen, että ei ole yksin ja että tästä paikasta voi paeta, vaikka vain päiväksi”.

Critchley on pyöräyttänyt kirjansa nopeasti ja selvästikin inspiraation vallassa. Onneksi hänen tekstiään leimaa lennokkaimmillaankin asiantuntevuus. Ollakseen ”heideggerilainen tylsimys”, Critchley kirjoittaa vetävästi.

Oivaltavien ja yllättävienkin lyriikan analyysien lisäksi tekijä oikaisee kuin ohimennen senkin kummallisen kuvitelman, että Bowie olisi ollut oikeistonationalisti. Jotain voi päätellä jo siitä, että – toisin kuin Mick Jagger ja Paul McCartney – Bowie kieltäytyi kuningattaren tarjoamasta ritarin arvosta.

Mahtavaa, että tämä kirja on tehty, julkaistu ja suomennettu näin nopeasti. Jopa viimeiseksi jääneen videon, Lazaruksen, analyysi on ehtinyt kirjaan.

Tuomo Karhu