Elämää öljyn jälkeen

Antti Salmisen esikoisromaani Lomonosovin moottori (2014) on männä vuosien parhaita kotimaisia proosajulkaisuja. Salmisen tuore julkaisu lähestyy taiteen kokeellisuutta asiatekstin keinoin.

Kirjat

Antti Salminen: Kokeellisuudesta. Historiallisesta avantgardesta jälki-fossiiliseen elämään.

Poesia. 141 s.

Antti Salmisen Kalevi Jäntin palkinnolla huomioitu, kerronnan konventioita ahnaasti rikkova esikoisromaani lokeroitiin monessa eri yhteydessä kokeellisen kirjallisuuden hankalasti määrittyvään kategoriaan.

Jo ennen lupaavasti alkanutta prosaistinuraansa tutkijana, filosofina ja runoilijana pätevöityneen Salmisen uusin, Kokeellisuudesta. Historiallisesta avantgardesta jälkifossiiliseen elämään, kartoittaa taiteen kokeellisuuden potentiaalia eettisesti ja ekologisesti kestävän elämäntavan perustana.

Teoksen argumentaatio nojaa simppeliin, joskin vielä toistaiseksi spekulatiiviseen väitteeseen: öljy loppuu, ennemmin tai myöhemmin. Salmisen mukaan öljyntuotannon ehtyminen tietää samalla loppua koko modernille yhteiskuntajärjestykselle. Jatkuvan kulutuksen voimalla loppusijoituspaikkaansa kohti porskuttava moderni ihmisyksilö, ”fossiilinen subjekti”, on toisin sanoen ehtyvä luonnonvara siinä, missä uusiutumaton energiakin.

Teos käynnistyy 1900-luvun modernin avantgardetaiteen sokkiarvoa tarkastelevana katsauksena. Sittemmin Kokeellisuudesta äityy jatkuvalle kulutukselle perustuvan modernin elämäntavan armottomaksi kritiikiksi. Moderni öljyn tahrima kuluttajasubjekti on härski sikapossu, jonka päätöntä piehtaroimista monilajinen elämä Telluksella ei ole enää kauan kestävä. Radikaali teksti ei edes pyri järkevään keskusteluyhteyteen tasaisen talouskasvun auvoa julistavien valtakunnantotuuksien kanssa.

Teoksen kokeellisen elämänfilosofian ideaaliksi kirjoittuu lopulta oma- ja vieraanvarainen, paikallisiin yhteisöihin kytkeytyvä yksilö, omanlaisensa viisaasti vetäytyvä loisija. Jälkifossiilisen yhteisön talous ei Salmisen hahmotelmissa rakennu velkasuhteille, vaan esimerkiksi väkevän kokemuksen ja ”merkitysenergian” kaltaisille arvoille. Salminen tunnustaa auliisti paitsi muutoksen ilmeiset haasteet, myös ajatustensa ilmeisen haurauden: ”Varmuutta onnistumisesta on yhtä vähän kuin tietoa tulevasta: ei lainkaan.”

Salmisen kirjoituksessa öljynjälkeinen ”kokeellinen elämä” on erottamattomasti kytköksissä taiteen tekemisen kokeellisiin käytänteisiin. Siinä, missä monet 1900-luvun avantgardeliikkeet mielsivät taiteen omaksi maailmasta irralliseksi saarekkeekseen, hahmottuu jälkifossiilinen kokeellisuus ennemminkin ”anti-taiteena”, elämän ja taiteen saumattomana kudoksena.

Teoksen väitteissä riittää sulattelemista. Laittamattomana kirjoittajana Salminen saa käsitteellisesti verrattain tiheän ja monisyisen ilmaisunsa kulkemaan johdonmukaisen jouhevasti. Kirjoituksen yleissävy on myös ilahduttavan lempeä: Salminen ei kuorruta argumenttejaan vihaisella vöyhöttämisellä.Kokeellisuudesta saarnaa vallankumouksen vapauttavaa eetosta talouskasvun hybrikseen tympääntyneille. Salmisen kirjan ajatuksista voi olla vaikea pitää, mutta samalla niitä on vähintäänkin yhtäläisen vaikea argumentoida kumoon.

Miikka Laihinen

Aloita keskustelu tästä jutusta



Viesti lähetetty!

Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22.
Virhe viestin lähetyksessä.
TS:n verkkokeskustelun säännöt

Turun Sanomien verkkokeskusteluun tulevat viestit tarkastetaan ennakolta. Siksi viestit julkaistaan viiveellä. Keskusteluja julkaistaan arkisin kello 9–23 ja viikonloppuisin kello 8–22. Toimitus voi lyhentää ja muokata kirjoituksia.

Kirjoittaja on juridisessa vastuussa viestinsä sisällöstä. Rasistisia, herjaavia tai ihmisten yksityisyyttä loukkaavia viestejä ei julkaista. Muista hyvät tavat, älä huuda!/HUUDA tai kiroile.

Emme julkaise linkkejä tai mainoksia.

Kirjoita napakasti. Emme julkaise yli 1 800 merkin viestejä. Pysy keskusteluketjun aihepiirissä. Älä yritä muuttaa aihetta.

Toimitus voi harkintansa mukaan sulkea keskusteluketjun.